Jokamiesluokka ja sen kilpailut ovat Taisto Krögerille tuttuja vuosikymmenten ajalta. BMW:n uusi 5-sarjan Gran Turismo -malli sen sijaan on etäällä jokamiehen autosta.
Jokamiehen unelma on lähempänä totuutta - se kävi muiden tiellä liikkuneiden elkeistä ilmi.
Ei auton sisäpuolellakaan hullumpaa ole. Tämän hintaisessa autossa ei saakaan olla.
- Ei sieltä koneen ääniä kuulu eikä sivuääniä. Vaihteen vaihtamista ei huomaa kuin kierroslukumittarista, Kröger nautiskelee.
Automaattilootassa on peräti kahdeksan pykälää. Tai ei siis oikeastaan pykälää, koska niistä ei tiedä mitään, ellei halua siirtyä käsin vaihtamiseen.
Vitossarjan GT on varsin erikoisen näköinen kapistus. Auto on iso joka suuntaan. Ei kuitenkaan möhköfantti BMW X6:n tapaan. Lähellä sarvikuonoa kuitenkin, korkea kuono kun on terävän ja hyökkäävän oloinen.
7-sarjan pohjalevy takaa väljät oltavat. Jalkatilat ovat niin ruhtinaalliset, että takaistuintakin voi hyvin siirtää ja kallistaa eteenpäin - se nimittäin onnistuu, eikä silti ole hätää. Samalla pään yläpuolelle tulee lisää tilaa. Varsinkin keskipaikka on muuten pitkälle aikuiselle matala. Halutessaan auton saa nelipaikkaisena.
Taksiautoilija Krögerin työkalu, kuukauden ikäinen Volvo V70, ei ole sekään pikkuauto, mutta melkein siltä se 5 GT:n vieressä näyttää. Perheen toinen auto on vanha Toyota Carina II.
- Tämä niin kuin Volvokin pitää ajaa risteyksiin ihan poikittain. Ei kärsi ajaa yhtään vinossa. Tolpat etukulmissa ovat niin paksut. Lisäksi niskatuet sattuvat vielä keskipilarin lisäksi näköesteeksi. Pari kertaa olen meinannut ajaa toisen alle.
Näkyvyydestä on huomauttamista muutenkin, kuten monissa muissa komeasti muotoilluissa ja kolariturvallisiksi muuratuissa autoissa.
- Takalasista ei paljon näe, koska se on noin vino. Etunurkkiakaan ei näe. Se on ahtaissa paikoissa hankalaa, Kröger miettii.
Takalasissa ei ole pyyhkijää, mutta hankalassa lumipöllykelissä sitä olisi kaivannut. Jos takalasille valahtaa katolta lunta, se ei liikahda mihinkään ilman harjaa.
Toisaalta tuulilasi tuppasi jäätymään kovalla pakkasella, ellei puhallus ollut täysillä eteen. Auto on nastarenkaillakin muuten häikäisevän hiljainen, mutta tuulilasin puhallin on maksimiasennossa erittäin äänekäs.
Takatuupparit alkavat olla nykyään harvinaisuuksia, mutta Bemari luottaa yhä takavetoon. Koeajossa ajokeli oli hankala, mutta suuria ongelmia se ei tuottanut. Vain kerran auto oli vähällä juuttua parkkiruutuun. Matkanteossa ajonvakautus toimii eleettömän varmasti, eikä ajonautinto kärsi.
Huonolla ajokelillä vaatii kovaa kanttia ja isoa kukkaroa, jos alkaa kokeilla sporttisia ajoasetuksia. Ääriasennossa ajonvakautuskin päästää urheilullisuuden valloilleen.
- Istuimissa on hyvä sivuttaistuki. Kun ajoin kilpaa, piti olla tällainen kuppipenkki, Kröger muistaa.
Takaluukku on monikäyttöinen. Keskeltä painamalla se aukeaa pienenä porrasperäisen tapaan, kun taas oikeasta reunasta napsauttamalla eteen lävähtää iso viistoperämallin lastausaukko. Škoda toi saman keksinnön Superbissaan tovi aiemmin.
Kröger arvioi, että tavaratila riittäisi taksikäytössä matkalaukkujen kuljettamiseen, mutta joskus taksit ovat kylillä joukkoliikenteessä.
- Sellaiseen tarkoitukseen tuo on liian pieni. Asiakkaat ostavat viikon elintarvikkeet ja kaikkea muuta.
Bemarin moottoriosaaminen on vaikuttavaa. Kokeiltavana oli ainoa tarjolla oleva dieselpannu: kolmelitrainen, kuusi sylinteriä rivissä. Ainakaan Suomen oloissa enempää ei saata toivoa, kruununa isolle autolle maltillinen polttoaineenkulutus.
