Muotoiluakatemiasta muotoilijaksi valmistuva Heidi Huovinen on ensin sitä mieltä, että uusi Citroën C3 Picasso on kulmikas. Hetken tiirailun jälkeen hän ei ole siitä enää niin varma.
- On siinä tosi paljon pyöreyttäkin. Siinä rajoilla se on.
Hänen opiskelukaverinsa Annika Käkelä sanoo, ettei autossa ole tähdätty sporttisuuteen.
- Keulassa on jotain ylellisyyden henkeä. Se tulee jotenkin lamppujen välistä. Suuri logo on tulossa kaikille merkeille. Ihan hyvännäköinen - perheautoksi, Huovinen ynnää.
Perheauto C3 Picasso tosiaan on, ja matkustajille vieläpä erittäin tilava, vaikka pituutta on vain rapiat neljä metriä. Korkeutta venyttämällä istumatilaa on saatu käsittämättömän paljon.
- Täällä takana on hyvin tilaa istua tällaiselle pitkälle ihmiselle, 173-senttinen Käkelä kehuu.
Korkea istuma-asento sekä edessä että takana miellyttää sekä Käkelää että Huovista.
- Ajoasento on hyvä, ryhdikäs. Jalat eivät varmaan väsy pidemmälläkään matkalla, Käkelä aprikoi.
Takapenkin säätömahdollisuudet ovat mainiot. Tämän hintaluokan autoissa on harvoin selkänojan kallistusmahdollisuutta.
Kaksiosainen takapenkki liikkuu myös eteenpäin, minkä avulla korkea tavaratila kasvaa entisestään.
- Hyvä systeemi, Huovinen kehaisee.
Takapenkit saa kaadettua tasaiseksi alustaksi. Kalliimmassa varustetasossa myös etumatkustajan penkki tekee saman tempun.
Näkyvyys ulos on hyvä. Etupilareiden väliin on tehty poikkeuksellisen iso lisäikkuna, mutta Käkelä ja Huovinen eivät siitä äkkiseltään innostu.
Toinen taustapeili on mainio perheiden tarpeisiin. Kuljettajan ei tarvitse arvailla, mitä takana kujeillaan.
Koeajoauto oli halvin versio, jossa ohjauspyörä on muovipintainen.
- Tuntuu, että se karkaa käsistä kokonaan, Käkelä harmittelee.
Huovinen taas ihmettelee, ettei uuden auton ratissa ole lainkaan säätimiä esimerkiksi radiolle. Sen vipu on piilossa ratin takana, samoin vakionopeussäätimen ohjain. Vakionopeussäädin tulee vakiovarusteena jo halvimmassa versiossa, samoin esimerkiksi ajonvakautusjärjestelmä, vaikka kyse on pikkuautosta.
Pienin bensakone riittää perusajamiseen, mutta moni perhe toivoo maantieajoon ohituksissa tarvittavaa ripeyttä. Kiihdytys pitää tehdä pienillä vaihteilla ja kovilla kierroksilla, mikä näkyy myös polttoaineenkulutuksessa. Autonvalmistajan ilmoittamiin kulutuslukemiin on vaikea päästä.
Huovisella ja Käkelällä ei ole vielä omaa autoa eikä jälkikasvua, mutta autoihin on vähintään ammatillista kiinnostusta.
- Automuotoilua Suomessa ei voi opiskella, mutta sitä täytyy seurata paljon, koska se on niin nopeasti kehittyvää. Sieltä löytyy paljon uusia juttuja, mitä on tulossa, Huovinen kertoo.
