Avain taskussa, nykäisy ovenkahvasta. Kylkiä pitkin taipuneet sivupeilit suoristuvat suristen ja ovi aukeaa. Lysähdys pehmeälle nahkaistuimelle, ovi ja turvavyö kiinni.
Starttinappula keskikonsolissa vilkkuu houkuttelevasti. Parin sekunnin painallus ja kissa alkaa kehrätä. Nakutusta Jaguar XF:n ääni ei muistuta vähääkään, vaikka konehuoneessa makaa kolmelitrainen dieselveekuutonen.
Mutta ei siinä kaikki. Samalla, kun auto starttaa, ilmastoinnin suuttimet kääntyvät auki, suuri kosketusnäyttö herää henkiin ja pyöreä alumiinimötikkä nousee starttinappulan vierestä esiin. Se on vaihteenvalitsin, josta automaattivaihteisen auton saa liikkeelle.
Tavallinen D-ajovaihde riittää milloin vain, mutta vielä hurjempaa kyytiä saa sporttisessa S-asennossa. Formulaleikkeihin löytyy tietenkin ratin takaa vielä siivekkeet, joilla vaihteita voi rumpata ihan itse ykkösestä kuutoseen - muutenpa vaihtamista ei sitten huomaakaan.
Jos oikein rallijalkaa kutittaa, pitää vain napsaista ruutulippupainiketta, joka antaa kuskille vapaat kädet ilman kierrosrajoituksia ja ajonvakautuskin höllää hieman.
Brittikaunotar on häkellyttävä jo ulkonäöltään, mutta uusi dieselmylly - sen tehokkaampi kahdella turbolla varustettu versio - on myös oma lukunsa. 600 newtonmetrin vääntö on huimaava. Pienellä pintakaasullakin on tekemistä, että nopeus pysyy sallitun rajoissa.
Onneksi on adaptiivinen vakionopeudensäädin, jolla menoa voi hillitä ja pitää samalla turvavälin edellä ajavaan. Vasta tiukan paikan tullen äkkijarrutuksessa Jagge huutaa kuljettajan hätiin.
Toisaalta teknisiin turvalaitteisiin pitää aina suhtautua varauksella, ettei nukahda viimeisen kerran ohjauspyörän taakse.
Maantiellä XF kulkee sata kilometriä jopa alle kuudella litralla, mikä on isolle ja tehokkaalle autolle melkoinen saavutus.
Kaupungissa kruisailu saa sen luonnollisesti paljon janoisemmaksi, eivätkä kaikkein ahtaimmat paikat tunnu arvokkaan auton ratissa erityisen houkuttelevilta muutenkaan. Näkyvyys ulos on hyvää luokkaa, joskin takakulmiin jää pimeitä paikkoja. Pysäköintitutka on siihen hyvä lääke.
Jaguar on pitänyt pitkään ja hartaasti perinteistä kiinni, minkä vuoksi se oli monien silmissä leimautumassa jo pappamobiiliksi. Urheiluauto XK, viime vuonna myyntiin tullut XF ja heinäkuussa esitelty uusi XJ kuitenkin osoittavat, että uudet intialaisomistajat haluavat pitää entisen emämaansa jalokiven kiiltävänä.
XF on kromiloistollaan sekä pähkinäpuu- ja nahkasisustuksellaan jopa paljon todellista hintaa kalliimman näköinen. Taantuman keskellä sellaisen auton omistaminen voi olla yritysjohtajalle kiusallistakin.
Pari pientä miinusta tulee käytännöllisyydestä. Tavaratila vetää paljon litroja, mutta peräkontti ja sen aukko ovat kapeita. Se on edustusautossa plussaa, että takapenkkien kaatomahdollisuus on vakiovaruste.
Tiukan coupémaisesti kaartuvasta katosta huolimatta taakse mahtuu istumaan normaalikokoisia aikuisia. Korkea keskitunneli pilaa kuitenkin keskipaikan.
