Škoda Yetissä ovat sentit kohdallaan
Teppo Komulainen
Hyvää kannattaa odottaa. Kuluneista kulunein fraasi, mutta Škoda Yetin kohdalla se tuntuu osuvalta.
Melkein kaikki muut automerkit ovat jo katumaasturinsa markkinoille tuoneet, kuka minkäkinlaisena möhkäleenä. Ne herättävät myös pahennusta.
Myyntitilastot kuitenkin todistavat, että kysyntää riittää varsinkin pienemmän pään maastureilla. Niiden myynti on taantumassa pudonnut lähes puolet vähemmän kuin henkilöautojen keskimäärin, mikä on nostanut niiden osuuden ensirekisteröinneistä jo lähes kahdeksaan prosenttiin.
Škoda Yetin pituus on 4 metriä 22 senttiä. Se on 10-30 senttiä vähemmän kuin useimmilla kilpailijoilla.
Auton pohjalevy perustuu Octaviaan. Akseliväli on sama kuin Octaviassa, samoin leveys, mutta raideväli on kolme senttiä leveämpi, millä tasapainotetaan peräti 23 senttiä suurempaa korkeutta.
Ja se tasapainotus on onnistunut mainiosti. Sopivan jämäkän alustan kanssa lumimieheltä nimensä lainannut Yeti on ajettavuudeltaan erinomainen.
Auto viihtyy mutkaisilla teillä, eikä maastureille tyypillistä keinumista ole lainkaan. Toisaalta jousitus ei ole myöskään liian kova, joten monttuja ei tarvitse väistellä.
Škoda kuuluu nykyään Volkswagen-konserniin, joten se pääsee nauttimaan sen onnistumisista. Etenkin turboahdetut, pienikulutuksiset moottorit ja DSG-automaattivaihteistot ovat saaneet laajaa suitsutusta.
Aluksi tarjolle tulee vain neliveto 160-hevosvoimaisella 1,8-litraisella bensakoneella ja kaksilitraisen dieselkolmikon keskimmäisellä, 140-heppaisella moottorilla.
Dieselkone tarjoaa suuremman maksimiväännön ja pari litraa pienemmän polttoaineenkulutuksen, mutta turbolla maustettu bensamoottori antaa vielä maukkaamman ajonautinnon, sillä messevä 250 newtonmetrin vääntö on käytössä vielä laajemmalla kierroslukualueella.
Dieselmallin kytkin vaatii liikkeellelähdöissä tarkkuutta.
Nelivedon mukana saa yllättävän vahvat maasto-ominaisuudet. Off road -toiminnolla Yetillä pääsee vaikeisiin paikkoihin.
Neliveto ei irtoa ilmaiseksi. Maasturiksi Yeti ei ole kallis, mutta nelivedon kanssa autolle tulee sen verran hintaa, että monessa kodissa varmaan mietitään, riittäisikö etuveto.
Usein etuvetomallissa maavara on pienempi kuin nelivedossa, mutta Yetissä se on sama 18 senttiä. Se riittää varmasti useimmille, vaikka kilpailijoilta löytyy tyypillisesti 2-4 senttiä korkeampia lukemia.
Automaattivaihteiston saa vain etuvetoiseen 1.2 TSI-versioon.
Škoda tunnetaan tilavista autoistaan. Sama pätee Yetiin. Neljä isoa ihmistä istuu kyydissä mukavasti ja korkealla, mikä takaa hyvän näkyvyyden. Alas viettävä keula helpottaa sitä osaltaan.
Yetin tavaratila kasvaa kolmea takaistuinta liikuttelemalla, kääntelemällä tai jopa irrottamalla ne kokonaan. Suurimmillaan tilaa on peräti 1 760 litraa.