Terve itsetunto on paras eväs, mitä kotoa voi saada elämän selkäreppuun. Hyvällä itsetunnolla varustettu jälkeläinen uskaltaa lähteä omaan elämäänsä uteliaana, osaa asettaa tavoitteita, näkee asioille vaihtoehtoja eikä koe vastoinkäymisiä liian suurina haaksirikkoina.
Perhevalmentaja Merja Kangas toteaa, että itsetunnon tukemisessa ne kasvatusmetodit, jotka tulevat suoraan selkäytimestä, eivät aina riitä. Joku vanhempi kiittää lasta vain urheilusuorituksista ja koulumenestyksestä, toinen palvoo pikkuprinssiä tai -prinsessaa. Lapsen itsetunnon tukeminen on kuitenkin paljon moniulotteisempi prosessi.
Itsetunnolla neljä osa-aluetta
Kangas nimeää neljä itsetunnon osa-aluetta. Lapselle on arvokasta, että hänestä iloitaan ihan tavallisessa arjessa. "Mukava, kun olet siinä" -lause riittää. Toisaalta lapselle täytyy antaa myös vastuuta.
- Suomessa osaaminen perustuu liian paljon koulumenestykseen. Lasta vahvistaa myös kotitöiden tekeminen. Kun jokainen tekee oman osansa, lapselle tulee tunne, että minua tarvitaan täällä.
Kolmas itsetunnon alue liittyy lapsen tunteisiin ja neljäs tarpeisiin. Onko lapsella oikeus ilmaista kaikenlaisia myös negatiivisia tunteita, kuinka näkyvä hän saa olla? Ja kuullaanko hänen tarpeitaan? Onko lapsella oikeus harrastaa sitä liikuntalajia, mistä hän on kiinnostunut, vaikka se ei olisikaan vanhempien lempilaji?
Vanhemmat samassa rintamassa
Merja Kangas vinkkaa, että kasvatustyössä vanhempien tulisi olla samassa rintamassa.
- Jos äiti palvoo ja isä kurittaa, se on lapsesta kauhean repivää. Lapselle tulee tunne, ettei hän riitä oikein kummallekaan. Äidit voisivat pitää tiukemmin kiinni perheen säännöistä ja isät voisivat harrastaa ja olla lasten kanssa enemmän.
Toisaalta kehuminen nostaa aina lapsen itsetuntoa ja suuttuminenkin on osoitus välittämisestä.
- Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys. Joskus esimerkiksi lapsen aggressio on vanhemmille niin kova pettymys, että vanhemmat lamaantuvat eivätkä osaa reagoida mitenkään. Usein näistä rajattomista lapsista tulee pelokkaita ja he tuntevat itsensä huonoksi.
Jokaisella paikkansa sisarusparvessa
Lapsen itsetunnon tukeminen voi tuntua haastavalta etenkin, jos lapsi on luonteeltaan hyvin erilainen kuin vanhempi. Vilkas äiti ei aina ymmärrä ujoa tytärtä tai puuhakas isä lukutoukkapoikaansa.
- Silloin ymmärrys ei tule luonnostaan ja vanhemman olisikin hyvä hankkia tietoa siitä, miten tällaista lasta kasvatetaan. Kaiken kaikkiaan pitäisi ymmärtää, ettei lapsi ole vanhemman toiveiden jatke vaan erillinen ihminen, Kangas muistuttaa.
Joskus paikka perheen sisarusparvessa saattaa vaikuttaa siihen, miten vanhemmat kohtelevat lastaan. Kuopuksesta iloitaan ilman muuta, mutta joutuuko hän siksi todistamaan osaamistaan lopun elämäänsä. Ja riittääkö esikoiselle vilpitöntä huomiota.
- Lisäksi perheessä ovat aina jotkut roolit jaossa. Joku saa helpon, joku hankalan roolin. Tämä leima voi pysyä joskus koko elämän. Vanhempien pitäisi muistaa, että lapsi ei voi valita temperamenttiaan, mutta aikuinen voi valita oman käyttäytymisensä.
Vanhempien tulisi myös aistia, kuinka paljon kukin lapsi tarvitsee kannustusta ja tukea.
- Toiset ovat luonnostaan tarvitsevampia. Joku janoaa hyvää palautetta lähes rasittavuuteen saakka, toiselle riittää paljon vähemmän, Kangas sanoo.
