Aina silloin tällöin koen suurta ahdistusta vaatekaappini edessä. Siellä asustaa vaatteita, jotka eivät kuulu sinne, mutta jotka onnistuvat kerta toisensa jälkeen vakuuttamaan minut siitä, ettei niitä voi heittää poiskaan. Yritän silti.
Ensimmäisenä vastarintaan ryhtyvät vaatteet, jotka olivat aikanaan niin kalliita, etten saisi niistä kuitenkaan tarpeeksi rahaa kirpputorilta tai keltään tutulta. Nämä vaatteet mulkoilevat minua loukkaantuneina, koska en muka ymmärrä niiden arvoa, vaan annan niiden vanheta kaapin perällä.
Seuraavaksi kiukuttelemaan alkavat vanhat vaatteet, kaikki ne yläasteen suosikit ja jopa sitäkin vanhemmat tapaukset. Näillä kavereilla on usein jonkin asteisia sotavammoja, kuten paikattuja saumoja tai varanappeja käytössä. Ne vetoavat tunteisiini. Meidäthän on luotu toisillemme.
Kolmas ja viimeinen ryhmä on pahin. Se on tehnyt minut epävarmaksi tyylistäni, sillä nämä vaatteet pitäisi todella heittää pois. Jo niitä hankkiessani olen miettinyt, että eihän tämä ole minun tyylinen, mutta aina on ollut se mutta: Edullinen hinta, kiva väri, hauska leikkaus. Vaate ei ole välttämättä ollut käytössä kertaakaan.
Tällä kertaa onnistuin kuitenkin voittamaan taistelun ja 4.-5.9. Muotipäivien FashionMarket -kirpputorilta löytyykin vajaa kaksikymmentä muovikassillista näitä suulaita vaatteita.
Kirjoittaja on muotitoimittaja, joka pitää suosittu muoti- ja lifestyleblogia osoitteessa http://moumoumouruaa.blogspot.com
