Nimensä mukaisesti hallakehrääjä on myöhäinen lentäjä. Useimmiten se onkin perhosvuoden viimeisiä lajeja. Ensimmäiset aikuiset kuorituvat vasta hallaöiden tultua syyskuussa. Viimeiset perhoset tavataan pitkällä lokakuussa.Perhonen esiintyy koko Suomessa ja Keski-Suomessakin runsaslukuisena, joskin sen...
Hallamittari päättää perhoskauden. Yhdessä hyvin samannäköisen mutta isomman ja hiukan vaaleamman lumimittarin kanssa lajit ovat syksyn viimeiset lentelijät. Perhoset kuoriutuvat vasta kunnon yöpakkasten jälkeen.Hallamittaria tavataan Suomessa tuntureille asti. Keski-Suomessa lajia tavataan yleisesti,...
Heinähukalla koiraiden ja naaraiden ulkonäöt poikkeavat suuresti toisistaan, samoin niiden käyttäytyminen. Punaruskeat koiraat lähtevät auringon vielä paistaessa nopeaan ja heittelehtivään lentoon heinikon kätkössä lepäileviä harmaita naaraita etsimään. Naaraat lähtevät liikkeelle vasta pimeän turvin...
Herttayökkönen on saanut nimensä tummien etusiipien valkeasta sydänkuviosta. Se on ainoastaan päiväaktiivinen laji. Pienet ja nopeat perhoset viihtyvät eritoten rämeillä.Laji lentää alkukesällä ja vierailee mielellään suopursun kukilla, josta se on helppo havaita. Suoretki lakan kukinta-aikaan on mitä...
Horsmakiitäjä on kauniin oliivin ja punaisen koristama. Sen saattaa sekoittaa vain pikkukiitäjään, joka on kuitenkin selvästi pienempi ja sen värityksessä on myös keltaista. Horsmakiitäjää tavataan yleisenä Ouluun asti, pikkukiitäjää vain Keski-Suomeen saakka.Horsmakiitäjä on innokas kukilla kävijä,...
Hukkasiilikäs tunnettiin ennen harmaana tiikerikehrääjänä. Nimi viittaa suoraan lajin koiraisiin, jotka ovat yksivärisen harmaita ja liikkeellä vain pimeän turvin. Naaraat ovat aivan erinäköisiä. Niiden siivissä ja takaruumiissa on muutamia mustia pisteitä puhtaan valkoisella pohjalla. Naaraat ovat myös...
Huoneyökkönen on nimensä mukaisesti asunnoissa tavattava perhonen. Mistään vaatekoista ei ole kysymys, sillä aikuisen siipiväli on reilut kolme senttiä.
Suomessa huoneyökkösen levinneisyys kattaa koko Etelä- ja Keski-Suomen. Keski-Suomessa lajia on tavattu säännöllisesti. Luonnossa perhosia tavataan...
Huppukeltayökkönen on toinen yleisistä ja lähes koko Suomeen levinneistä keltayökkösistä. Toinen on vaalea keltayökkönen. Molempia tavataan yleisinä myös Keski-Suomessa. Lajien selvin ero on huppukeltayökkösen punertava pää ja kaulus, jotka lähilajilla ovat yksivärisen keltaiset. Molemmat lajit ovat...
Härkäpään erikoinen nimi juontanee alkunsa perhosen voimakkaaseen ruumiinrakenteeseen. Laji on myös naamioitumisen mestareita, joskin omalla erikoisella tavallaan. Se matkii katkennutta oksaa, jota kuvan yksilökin levätessään tekee.
Perhonen on levinnyt etelästä Oulun-Lieksan korkeudelle saakka. Keski-Suomessa...
Isomittari on helposti tunnettava laji. Kirkkaan vihreää ja sitruunaperhosen kokoista mittaria ei voi sotkea mihinkään muuhun lajin. Vihreä väri ei ole kovin kestävää ja se haalistuu helposti perhosen kastuessa. Aivan loppulennossa osa yksilöitä on jo huomattavan kellastuneita.
Laji on levinnyt koko...
Isosiilikäs on iso ja komea laji. Kuvan perhonen on varoitusasennossa. Takasiipien punainen väri sinimustin täplin ei ole pelkkää näyttelemistä. Perhosen niskan punaisessa kauluksessa on myrkkyrauhanen. Yöllä lentäessäänkään perhonen ei ole passiivinen saalis, sillä heti kuullessaan lepakon kaikuluotausta...
Jaspisyökkönen ei ole sekoitettavissa mihinkään muuhun lajiin. Erikoinen väri ja kirjailu ei jätä sijaa arvailuille. Yöaktiivisena lajina se jää kuitenkin helposti havaitsematta.
Laji tavattiin Suomesta ensimmäistä kertaa 1934, silloin Ahvenanmaalta. 1942 jaspisyökkönen saavutti Helsingin ja Jyväskylään...
Jänöyökkönen on Suomen ainoa valkoinen yökkönen. Se on valkea kuin metsäjäniksen talviturkki. Siilikkäistä sen erottaa solakamman muodon ja etusiiven heikon täplän perusteella. Siilikkäiden ruumiit ovat myös pisteiden kirjavoimat, tämä yökköseltä puuttuu.
Jänöyökköstä tavataan koko Suomessa tunturialuetta...
Jättiharmomittari on nimensä mukainen, Suomen suurikokoisin mittarilaji. Kookkaimpien naaraiden siipiväli on yli 5,5 senttiä. Laji erottuu muista suuren kokonsa ansiosta.
Suomeen perhonen on levinnyt kaakosta 1930-luvulta alkaen. Nykyään levinneisyysalue kattaa suunnilleen Pori–Joensuu -linjan itäpuolen....
Karhusiilikkään eli entisen karhukehrääjän sukupuolet ovat hyvin erinäköiset. Niin erinäköiset, että tunnettu ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné antoi niille eri lajinimet. Molemmat sukupuolet ovat liikkeellä myös päivällä.
Kirkkaan värinen koiras lehahtaa usein jaloista lentoon kosteilla...
Kasteyökkönen on hento pienehkö laji, joka kuuluu ns. nokkayökkösiin. Ryhmä on saanut nimensä pitkistä huulirihmoista, jotka ovat kasteyökkösellä todella pitkät. Vaatimattoman värinen perhonen on läheltä katsottuna aika erikoisen näköinen juuri ”nokkansa” takia.
Laji on levinnyt etelästä aina eteläiseen...
Kaunoyökkönen tunnettiin aiemmin nimellä pikkumorsiusyökkönen. Lajin paikka on kuitenkin vaihtunut perhosten systematiikassa.
Aiemmin laji kuului morsiusyökkösiin, joilla on kaikilla harmaanruskeat etusiivet ja keltamustat takasiivet. Ulkonäkö kaunoyökkösellä kyllä täsmää edelleenkin, mutta muut rakenteelliset...
