Villisika

Villisika on Keski-Suomessa harvalukuinen, mutta kuitenkin jokavuotinen vieras. Poikueitakin on nähty, joskaan ei joka vuosi. Jos arviot kasvihuoneilmiön vaikutuksista osoittautuvat oikeiksi, villisika epäilemättä runsastuu täälläkin.

Villisika on iso otus. Karjun korkeus voi nousta metriin ja paino lähelle neljännestonnia. Emakot jäävät pienemmiksi. Ravinnokseen villisiat käyttävät pääosin kasvikunnan tuotteita, mutta myös sienet ja hyönteistoukat, jopa pikkunisäkkäät kelpaavat.

Villisian kiima on täällä useimmin joulu- tai tammikuussa. Porsaat syntyvät keväällä. Kerrallaan porsaita voi syntyä kymmenen, jopa ylikin, mutta tavallisesti vain viisi tai kuusi.

Villisika on kesysian kantamuoto. Suomeen se on levinnyt luontaisesti Karjalan kannaksen kautta. Ensimmäinen varma lisääntymishavainto on runsaan 30 vuoden takaa. Tosin villisika on kuulunut Suomen eläimistöön myös kivikaudella, mutta kadonnut välillä.