Helmipöllö

Helmipöllö on liikkeellä lähes poikkeuksetta vain öiseen aikaan. Pöllöksi se on pieni ja mahtuu pesimään vanhaan palokärjen koloon. Lajia on jo pitkään autettu pöntötyksellä.

Helmipöllöjen vuotuiset kannanvaihtelut ovat suuria, sillä pesintää säätelevät vallitsevat myyräkannat. Myyrävuosina helmipöllö on Keski-Suomen runsaslukuisin pöllölaji. Pikkunisäkkäiden lisäksi ruokalistalla on pikkulintuja.

Mieluisinta pesimäympäristöä ovat kuusivaltaiset metsät ja niiden laitamat. Hyvinä ravintovuosina helmipöllö pesii yleisenä koko maakunnassa.

Helpoimmin helmipöllön havaitsee kevättalvella sopivan tyynenä ja lauhana iltana, jolloin koiraat esittävät innokkaimmin puputtavaa soidinhuutoaan. Tätä ääntä on joskus erheellisesti pidetty jänisten aikaansaamana.

Koiraat ovat paikkauskollisia, mutta naaraat ja nuoret linnut vaeltavat joskus syksyllä.

Lajin aiempi ”virallinen” nimi oli tarhapöllö. Paikallisia rinnakkaisnimiä ovat mm. pikkupissi, pupuhaukka, puputtajahaukka.

- Ruumiin pituus 22–27 cm

- Pesä kolossa tai pöntössä

- Paikka-, osin vaelluslintu