Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
12.11.2007 12:06
Pikkutikka
Pikkutikan erottaa maamme muista mustavalkoisista tikoista koon perusteella. Se ei ole juuri varpusta suurempi. Selän valkokuvio on samanlainen, kuin valkoselkätikalla. Koiraan päälaki on punainen, naaraan päässä ei ole lainkaan punaista. Molemmilta sukupuolilta puuttuu myös pyrstönalusen punainen väri.
Laji on Keski-Suomessa harvalukuinen ja suosii reheviä rantalehtoja. Pesä on useimmiten koverrettu koivupökkelöön. Poikasia varttuu kerran kesässä. Pesimäajan ulkopuolella osa tikoista kiertelee. Vaellusten yhteydessä pikkutikan voi nähdä omalla kotipihallakin.
Ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä ja niiden toukista, joita linnut etsivät lahopuista. Jotkut yksilöt ovat myös viime vuosina löytäneet talviset ruokintapaikat.
Pikkutikka on yleensä hiljainen, mutta keväällä äänekäs. Silloin se rummuttaa nopeita sarjoja, mutta helpommin sen havaitsee kiivaasta, piipittävästä keväthuudosta.
Rinnakkaisnimiä ovat mm. korra, koro ja poikatikka.
- Ruumiin pituus 17 cm
- Kolopesä pökkelössä
- Paikka-, osin vaelluslintu