Pallon lumoissa Tukholmassa
Råsundastandionin pohjoiskatsomon ovat miehittäneet AIK:n innokkaimmat ja uskollisimmat kannattajat. Black Army ja muut kannattajaryhmät pitävät huolen, että kannatus kestää tauottomana ottelun alusta loppuun.
Tuomas Kaarkoski
Ottelun alkuun on vielä reilusti toista tuntia, mutta kaikki lähikortteleiden pubit ovat täyttymässä hyvää vauhtia. Lapsille on stadionin kupeeseen järjestetty erilaisia potkukilpailuja, pöytäfutista ja muita tapahtumia. Lähes kaikilla vastaantulijoilla on mustakeltainen huivi. AIK:n ottelu on ovella.
Paikallinen jalkapallo Ruotsissa ja varsinkin Tukholmassa on iso juttu. Pelillisesti Ruotsin korkein sarjataso Allsvenskan ei ole paljon kotimaista Veikkausliigaa häikäisevämpää. Sen sijaan tunnelma on se tekijä, joka vetää monet suomalaiset kerta toisensa jälkeen lahden yli ihmettelemään naapurimaan jalkapalloa.
Tukholmalainen jalkapallo on kolmen kauppa. Pääsarjassa pelaavat AIK ja Djurgårdens IF vetävät kumpikin väkeä peleihinsä yli kymmenentuhannen katsojan keskiarvolla. Lähes samoihin lukemiin yltää myös Hammarby IF, siitäkin huolimatta, että joukkue tippui kauden 2009 päätteeksi liigasta sarjatasoa alemmas Superettaniin. Kolmikon lisäksi IF Brommapojkarna on Ruotsin pääkaupungista, mutta se ei liikuta läheskään samanlaisia massoja kuin suuri kolmikko.
Kaikki kolme seuraa perustettiin jo 1800-luvun loppupuolella, ja seurauskollisuus kannattajien keskuudessa istuu tiukassa. Juuri tässä piilee ruotsalaisen kannattajakulttuurin vahvuus. Tavallinen rivikannattaja ei juuri meuhaa peleissä sen enempää kuin suomalainen vastineensakin. Erot syntyvät järjestäytyneissä kannattajaryhmissä. Siinä missä useimmat suomalaisseurat saavat tuekseen muutaman kymmentä fanaattista katsojaa, tukholmalaisseuroissa määrät lasketaan helposti lähempänä tuhansissa.
Pohjoiskatsomo
AIK:n peli Örebrota vastaan on pyörähtämässä käyntiin Råsundastadionilla. Kotijoukkueen astellessa kentälle yleisö nousee seisomaan ja videotaululle ilmestyvät laulun sanat. Mustakeltaisten seurahymni Å vi e AIK on melodialtaan rauhallinen, mutta kymmenentuhannen tukholmalaisen laulamana se kuulostaa jylhältä.
Peli pyörähtää käyntiin kannatuksen jatkuessa tauottamana. Pohjoiskatsomon miehittänyt Black Army -kannattajaryhmä pienempine porukoineen on Råsundan sydän. Monisatapäistä ydinryhmää tukeva massiivinen rumpu rytmittää yksinkertaisia ja tehokkaita kannatuslauluja ja -huutoja, jotka on helppo omaksua keskinkertaisellakin ruotsin taidolla.
Välillä videotaululla näytetään muilla paikkakunnilla syntyneitä osumia. Muiden tukholmalaisseurojen ohella AIK:n vihatuimpiin vastustajiin kuuluu kestomenestyjä IFK Göteborg. Göteborgin maalin ilmestyessä ruudulle yleisöstä räjähtää ilmoille spontaanin aggressivinen hata, hata, hata Göteborg -huuto.
Parhaimmillaan tunnelma on Tukholman paikallispeleissä, jotka vetävät katsomoihin yli 30 000 kannattajaa.
Huipennus
Örebro-ottelu on jo lisäajalla ja yhä 0-0-lukemissa. Turhautunut tukholmalaisyleisö pyytää omiltaan vielä yritystä Kom igen Gnaget -huudoillaan. Erikoisen lempinimen (gnaget tarkoittaa suomeksi jyrsijää) joukkue sai jo 1920-luvulla, kun sen mustat paidat muuttuivat pesuissa rotanharmaiksi.
Aivan ottelun viime hetkillä AIK:n englantilaislaituri Kenny Pavey pääsee kuin varkain tekopaikkaan. Oikean jalan volley uppoaa vastustamattomasti Örebro-maalin takanurkkaan. Apaattinen tunnelma on tiessään isäntien korjatessa täydet kolme sarjapistettä.
Ottelun päättymisestä on jo yli 15 minuuttia. Muut katsomot ovat jo tyhjiä, mutta pohjoiskatsomo pullistelee yhtä äänekkäänä kuin pelin aikana. Voittomaalin viimeistellyt Pavey saapuu kiittämään kannattajia tuesta. Jälleen pyörähtää uusi laulu käyntiin yleisöstä, tällä kertaa illan sankarin äidinkielellä englanniksi laulettuna:
Oh Kenny Pavey! You are the love of my life!
Oh Kenny Pavey! I'll let you shag my wife!
Oh Kenny Pavey! You're the one for me!