Ystad on Kurt Wallanderstad
Ruotsin Ystadissa voi tutustua Kurt Wallander -dekkarien ja -elokuvien tutuksi tekemiin paikkoihin esimerkiksi paloauton kyydissä.
Martti Ratia
Ystadissa tiedetään tositapaus kirjailija Henning Mankellin saksalaisista faneista, jotka tulivat kaupunkiin pimeänä syksyiltana, pysäköivät autonsa syrjäiselle paikalle ja lukivat läpi yön taskulampun valossa komisario Kurt Wallanderin tutkimuksia.
Päästäkseen oikeaan tunnelmaan.
Niinpä. Mitä kunnon Wallander-fani ei tekisi saadakseen kirjojen tapahtumille taustaa?
Tai se heinäveteläinen tytär, joka tuli Ystadin matkailutoimistoon 75-vuotiaan äitinsä kanssa ja kertoi, että me olemme nyt lukeneet kaikki wallanderit ja haluaisimme juoda kahvit Fridolfsin konditoriassa ja syödä illallisen ravintolassa, joka on kirjassa.
Mitä oikein eteläruotsalaisessa Ystadissa on tapahtunut, kun Mankell on sijoittanut niin karmaisevia asioita? Itse asiassa kaupunki elää kuin herran taskussa Skoonessa isojen teiden ulkopuolella. Rikollisuuskin on mieluummin tavanomaista ilman mitään hirmutekoja. Se tiedetään, että Ystadin poliisiasemalla työskentelee poliisi nimeltä Kurt Ingvar Wald. Liekö hän Wallanderin esikuva?
Mutta siinäpä onkin Mankellin kirjojen lähtökohta: mitä voisikaan tapahtua rauhallisten kulissien takana... Toisaalta kirjojen syntyy ovat vaikuttaneet 80-luvulla Ruotsissa sattuneet eräät kovat rikokset, jotka saivat kirjailijan miettimään ruotsalaisen yhteiskunnan näennäistä kansankotimaisuutta. Kukaan ei voi turvassa ja mitä tahansa voi tapahtua missä vaan.
Ystad ja Wallander
Ystad on ottanut kaiken irti Mankellista ja Wallanderista. Kaupungissa on filmistudio, jossa on kuvattu 13 Wallander-elokuvaa. Ennen routaa oli ensimmäinen Wallander-elokuva, joka kuvattiin Ystadissa.
Ainakin dvd:lle suoraan tehty Byfånen (Kylähullu) on vetävä ja pitää katsojan hyvin hyppysissään alun pankkiryöstökohtauksesta alkaen. Elokuvassa Kurtin ja hänen tyttärensä Lindan välit ovat parantuneet ja Linda nimitetään rikostutkijaksi isänsä kollegaksi. Ja tietenkin suomalaisia mollataan eräässä Wallanderin repliikissä, jossa hän löytää viinaan kuolleen ja toteaa: - Suomalainen tapa tehdä itsemurha.
Ystadilaisessa lukiossa on järjestetty niin sanottua C.S.I. Ystad -kurssia, johon kuuluu opintoja kemiasta, fysiikasta ja psykologiasta. Mukana toteutuksessa on myös poliisi.
Wallanderin kotikatu
Ystadia voi kiertää kirjojen tapahtumapaikoilla. Halukas saa kartan, johon paikat on merkitty. Fridolfsin konditorian lisäksi voi vaikkapa käydä syömässä samassa pitseriassa, jossa Wallander istuu iltaa Ennen routaa -elokuvassa.
Ruotsin vanhimmassa yhä toimivassa Continental-hotellissa on kyltillä merkitty Wallanderin nimikkopöytä. Mariagatan 11C:n ulkopuolella käy jatkuvasti innokkaita näpsimässä kuvia kuvitellusta Wallanderin kotiosoitteesta.
Nystadissa toimii myös Cineteket, Ystadin elokuvastudioiden vierailukeskus. Se tutustuttaa kävijät filminteon saloihin ja esittelee Ystadin alueen elokuvatuotantoja. Cineteket kertoo elokuvien rahoituksesta, käsikirjoittamisesta, kuvaamisesta ja levityksestä. Esimerkkeinä käytetään ennen muuta Wallander-filmatisointeja.
Ei töllisteltäväksi
Ainoa mitä Ystad ei lupaa, on kirjailijan tapaaminen. Hänen kotiinsa ei haluta ylimääräisiä vierailijoita töllistelemään. Paikan sijaintia suojellaan kuin yhteisellä sopimuksella.
Erään kerran pääsi melkein tapahtumaan, että yli-innokkaat ihailijat aikoivat ostaa Mankellin salaisen talon naapurista maatilan.
Naapurit vihjaisivat Mankellia ja kauppa saatiin estettyä. Sitä paitsi Mankell asuu puolet vuodesta Afrikassa.
Miehen omassatunnossa ei ole ainakaan mitään vikaa, koska hän haluaa itse päättää mihin kaikista kirjoista ja elokuvista menevä tuotto käytetään: Aidsin vastaiseen työhön Mosambikissa, teatteriesitysten tuottamiseen ja lapsityövoiman hyväksikäytön lopettamiseen sekä koulutuksen saamiseksi lapsille.
Wallander-tilpehööristä hän ei pidä. Mankell kielsi mm. sinisen Wallander-leivoksen valmistamisen, mutta samanniminen tukholmalainen perhe antoi luvan.