Pyöräilyn pieniä suuria iloja

Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 04.10.2011 15:35

Kuva: Jaana Ojala

Boppardin näköalapaikalta pääsi ihailemaan Reinin silmukkamutkaa.

Mitä järkeä on polkea viisi päivää Reinin rantaa, kun saman matkan hurauttaisi autolla parissa tunnissa? Vastaus on helppo: kokonaisvaltaisen näkemisen ja kokemisen vuoksi.

Pyörän selästä maisemat ehtii nähdä ja pienetkin yksityiskohdat huomata paremmin kuin kovasta vauhdista peltikuoren sisältä. Pienestä tulee suurta. Pyörä on helpompi pysäyttää tien varteen, kun huomaa jotain mielenkiintoista.

Näkemisen lisäksi käytössä ovat muutkin aistit. Ympäristön voi kuulla ja haistaa, ilman lämpötila ja tuuli tuntuvat iholla. Samaa reittiä polkevista tulee tuttuja: tuolla syö eväitä sama puna-asuinen, retkipyöränsä isoilla laukuilla varustanut pariskunta, joka ohitettiin eilenkin.

Ja tuossa pyöräilee taas se valkotukkainen setä, joka nähtiin jo kahtena edellisenä päivänä. Tervehtimiskulttuuri on toista kuin koto-Suomessa: vastaantulijat huikkaavat huomenet - samoin tekevät ohimenijät.

Pyöräilijöiden kirjo on valtava. On yksin pyöräileviä, pyöräporukoita, perheitä, isojen pyöränlaukkujen kuljettajia, jonkun perässä pyöräkärry - josta kurkistaakin koira.

On tiukkailmeisiä värikkäisiin pyöräilytrikoisiin sonnustautuneita, leppoisaan tahtiin pyöräileviä retkeilyasuisia ihmisiä. Ja kaikille on tilaa - kapeallakin tiellä.

Luetuimmat 24 tuntia

Viimeisimmät keskustelut

Seuraa meitä Facebookissa

Näitä luetaan juuri nyt

Saksa

Sivukartta

Etusivu

Uutiset

Urheilu

Erikoissivut

Mielipide

Yhteisö