A A
Kolumni

Viihdyttämisen velvollisuus

29.11.2007 12:48
Juha Hiitelä

Kirjoittajan kolumnit

Jokainen jääkiekkotoimittajana jossain vaiheessa leipäänsä tienannut on törmännyt tähän tapaukseen. Vierasjoukkue voittaa ottelun, kotijoukkueen kannattajat haukottelevat katsomossa, vierasjoukkueen kannattajat eivät kehtaa edes kannustaa omiaan ja voittaneen joukkueen valmentaja hehkuttaa omiensa tasapainoista suoritusta. Ei ole kuulemma tultu viihdyttämään.

Ai ei vai? SM-liigaottelu on 2000-luvulla viihdettä. Se kilpailee ihmisten vapaa-ajasta television, elokuvien, ravintoloiden ja teatterin kanssa. Mutta tuleeko näyttelijä tai kapakkabasisti sanomaan, että hän ei ole tullut viihdyttämään yleisöä? Ei tule.

Urheilussa haetaan voittamista keinolla millä hyvänsä, Pohjois-Amerikka on täynnä tähän liittyviä lentäviä lauseita. NHL, Elitserien tai SM-liiga on nykyisellään paljon muutakin kuin jääkiekkoa ja jos voittamisen tavoitteluun kuuluu se, että yleisö ei viihdy katsomossa, ollaan pahasti hakoteillä.

Syyttävä sormi osoittaa näissä kohdin aina valmentajaan. Valmentaja päättää millä taktiikalla pelataan ja pelaajat pelaavat. Mutta mikä on seurajohtajan vastuu? Seurajohto palkkaa valmentajan, usein vailla lajiymmärrystä, pelkästään nimen ja meriittien perusteella.

Jääkiekko on viihdebisnestä, joka Suomessa on osittain olosuhteiden pakostakin niin heikoissa kantimissa, että sillä ei ole varaa antaa tasoitusta pelin tasossa. Pienemmän budjetin toimintaelokuvakaan ei pärjää, jos sen käsikirjoitus on huono.

NHL:ssä tähän yritettiin tarttua. Muutamien joukkueiden pelit olivat tylsempiä kuin kuivuvan maalin katsominen. Siellä reagoitiin sääntömuutoksilla. Ne ovat saaneet kritiikkiä, mutta pelin viihdyttävyystaso on kasvanut.

Pohjois-Amerikassa, jossa puitteet ovat sitä tasoa, että ottelussa viihtyy vaikka ottelun taso olisi heikompi. Siitä huolimatta siellä reagoitiin. Aiemmin NHL:n tylsimpänä joukkueena tunnettu Minnesota pelaa nyt hyvää ja monipuolista hyökkäyspeliä.

Mutta kyse ei ole ainoastaan sääntömuutoksista. On kyse ajattelutavoista. Siitä, kuinka pitkään markkinointi ja peli pysyvät käsi kädessä tasaveroisina. Markkinamiehille ei ikinä pidä antaa missään lajissa liian suurta valtaa, mutta heitä pitää silti kuunnella.

Satunnaiskatsoja tulee poikansa kanssa Hippokselle nähdäkseen Jarkko Immosen taituroivan. Vastassa oleva keltapaitainen joukkue rakentaa keskialueelle sumpun ja pitää omassa päässä mailahäirinnällä huolen siitä, että pisteet matkaavat bussilla pois Jyväskylästä. Jarkko Immonen jää mailaviidakossa vaille tehopisteitä. Satunnaiskatsoja ja hänen poikansa pettyvät. He eivät välttämättä enää tule JYPin kotiotteluihin.

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa vierasjoukkueen valmentajaa tai seurajohtoa? Koska jokainen JYPin menettämä katsoja on samalla yksi katsoja pois SM-liigalta, se vähentää liigan kehittymismahdollisuuksia. Ja jos jokaisella kierroksella menetetään kymmenen katsojaa, jokainen osaa itse tehdä laskutoimitukset, mitkä sen kerrannaisvaikutukset ovat.

Eli seuraavalla kerralla sinä keltapaitaisen joukkueen valmentaja, mieti mitä teet. Lyhyellä aikavälillä kyse on ehkä niistä kolmesta sarjapisteestä, mutta pidemmällä perspektiivillä paljon isommista asioista.

Kirjoittaja on tamperelainen jääkiekkoanalyytikko, lätkäjätkä, kolumnisti, vapaa toimittaja, radioääni ja kaikkea jääkiekkoon liittyvää. Kiistatta maan narsistisin ihminen. Ja ylpeä siitä.

Kommentoi artikkelia