Kansalaisaloite vammaisten oikeuksien puolesta lähestyy 50 000 kannattajan rajapyykkiä

Kansalaisaloitteessa esitetään vammaisten välttämättömien palveluiden rajaamista hankintalain ulkopuolelle.

Tulee sellainen olo, että vammaisia ja heidän omaisiaan ei tarvitse kuunnella, sanoo kajaanilainen Anja Hannola-Pyykkönen. Hänen tyttärensä asuu asumisyksikössä, jossa toimi sama palveluntuottaja viisi vuotta ennen kuin se vaihtui kilpailutuksen myötä. Hannola-Pyykkösen mukaan heille ei kerrottu kilpailutuksesta mitään.

Uusi palveluntuottaja ei vaihtanut henkilökuntaa, mutta vähensi sitä.

– Henkilökunta varmasti yrittää parhaansa, mutta he eivät pysty kaikkeen mitä pitäisi tehdä. Lapseni ei saa sitä apua, jota hän tarvitsisi arkielämäänsä.

Hannola-Pyykkönen sanoo, että 35 vuoden työ tuntuu valuvan hukkaan, sillä aiemmin toimelias tytär on muuttunut passiiviseksi.

– Vanhempien pitäisi olla todella valppaana tämän kanssa, mutta emme voi olla aina paikalla.

Hannola-Pyykkönen kertoo perheensä valittaneen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen, koska heitä ei kuultu kilpailutuksen yhteydessä. Kaikki hylkäsivät valituksen.

– Omaisten tie loppui siihen. Sitten kehitysvammaisten tukiliitto tarttui asiaan, ja syntyi kansalaisaloite.

 

Ei myytävänä!

 

Kesäkuussa sai alkunsa Ei myytävänä! -kansalaisaloite, joka esittää vammaisten ihmisten välttämättömän avun ja tuen rajaamista hankintalain ulkopuolelle. Aloite on ottanut kirin syksyllä, ja se lähenee kohti 50 000 kannattajailmoituksen rajapyykkiä, jonka se tarvitsee edetäkseen eduskunnan käsittelyyn.

Yksi aloitteen alullepanijoista on Kehitysvammaisten palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki.

– Hankintalain tehtävänä on taata syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu palveluntuottajille, mutta siinä hankintaprosessissa ei millään tavalla huomioida vammaisia ihmisiä. Ihmiset ovat osattomia niissä prosesseissa. Tämä on kestämätön tapa järjestää vammaisten ihmisten elämänmittaisia välttämättömiä palveluita, Virkamäki sanoo.

– Palveluiden kilpailuttamismenetelmällä on tehty valtavan paljon hallaa vammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen, horjutettu heidän luottamustaan arkensa sujuvuuteen ja jatkuvuuteen, palvelujärjestelmään ja koko yhteiskuntaan.

 

Myös henkilökunta kärsii

 

Muuramelaisen Harri Niemisen tytär asuu kolmisen vuotta sitten perustetussa asumisyksikössä. Palveluntuottajat kilpailutettiin toiminnan alussa ja uudestaan viime tammikuussa.

– Silmiinpistävä piirre oli, että varsinkaan tässä viimeisimmässä kilpailutuksessa vammaisilta tai heidän lähiomaisiltaan ei kysytty mitään. Olisimme halunneet jatkaa tutun toimijan kanssa, mutta kilpailutus tehtiin ja kuulimme, että uusi toimija on tulossa.

– Silloin alkoi pelottaa, että miten jatko sujuu, koska uudet ihmiset tulevat töihin ja homma alkaa taas alusta, Nieminen kertoo.

Nieminen kertoo heidän olleen onnekkaita, sillä tytär on sopeutunut hyvin lähes kokonaan vaihtuneeseen henkilökuntaan. Nieminen suree alkuperäisen palveluntuottajan henkilökuntaa, jonka jaksaminen näytti olevan kovilla kilpailutuksen aikaan.

– Oli epävarmuutta siitä miten käy, onko kohta työpaikkaa. Monella alkoi työpaikan etsiminen ja fokus siihen omaan työhön ehkä muuttui. Se näkyi siinä toiminnassa.

 

"Aiempi työ romuttuu"

 

Kehitysvammaisten palvelusäätiön Virkamäen mukaan kilpailutuksen tuomat muutokset voivat aiheuttaa stressiä ja masennusta.

– Kaikki työ, jolla on opeteltu arkipäivän sujuvuutta, romuttuu. Vammaisten ihmisten kohdalla on kaikkien tärkeintä, että se arki olisi mahdollisimman jatkuvaa siinä omassa elinpiirissä. Nyt sitä jatkuvuutta rikotaan merkittävästi.

Virkamäen mukaan kansalaisaloite ei kuitenkaan vastusta kilpailutusta.

– Kilpailua ja laadukkaita, vastuunsa kantavia palveluntuottajia tarvitaan. Mutta niiden järjestämistavan pitää olla sellainen, että käyttäjät tekevät valinnan palveluntuottajasta. Hallituksen sote-uudistukseen ja valinnanvapauslainsäädäntöön suunnittelema henkilökohtainen budjetointi on erinomainen malli.