Kolumni: Lukioita ja opiskelijavalintoja on uudistettava

Koulun on elettävä ajassa mukana, kirjoittaa kansanedustaja Petri Honkonen.

Koulutyö on jo hyvässä vauhdissa tänä syksynä. Ensimmäisen luokan aloittaneilla alkavat pikkuhiljaa koulutyön säännöt ja tavat tulla tutuksi. Uusia oppimisen kokemuksia ja elämyksiä on koettu.

On meidän kaikkien tavoite, että pienet koululaiset ja toki isommatkin lähtisivät joka päivä kouluun innostuneina oppimisesta, kavereista ja kaikesta uudesta. Samaa toivon myös opettajille ja muille kasvattajille, jotka kantavat vastuuta lasten ja nuorten oppimisesta ja kasvamisesta yhdessä kotien kanssa.

Ensi viikolla vietetään jälleen maailman opettajien päivää. Opettajan työ on viime aikoina ollut kasvavien haasteiden kohteena.

Syyslukukauden 2016 alusta voimaan tulleet uudet opetussuunnitelmat ovat muuttaneet koulumaailmaa. Monen meistä on vaikea pysyä perillä mitä koulussa oikein tapahtuu. Harvassa politiikan kysymyksessä me kaikki olemme kokemusasiantuntijoita, mutta koulusta puhuttaessa kyllä olemme. Tästä syystä vertaamme alitajuisesti koulutuspolitiikassa tapahtuvia asioita omiin kokemuksiimme.

Itse olen vankka tutkivan oppimisen ja ilmiölähtöisen oppimisen kannattaja. Tällaisena aikana, jolloin kirjahyllyn tietosanakirjasarja alkaa olla menneisyyttä ja kaikkialta pursuava tietoähky asettaa lapset, nuoret ja aikuisetkin pelkkien kysymysmerkkien äärelle, on kriittisen ajattelun taito keskeistä.

Lähdekritiikki eli taito ymmärtää käytössä olevan tiedon taustat ja oikeellisuus on kullanarvoinen taito. Sitä ei voi liikaa korostaa. Mielestäni tältä osin perusopetuksessa ollaan menossa parempaan suuntaan. Silti nykyistäkin enemmän tarvitaan medianlukutaitoa ja kykyä seuloa ja analysoida nettimaailman tietoa, erottaa oikea väärästä.

Koulu ei ole museo. Koulun on elettävä ajassa mukana, jossa digitalisaatio ja uusi teknologia on osa lasten ja nuorten jokapäiväistä arkea.

Koulu on osa yhteiskuntaa eikä erillinen saareke. Sen on mentävä kasvu ja oppiminen edellä kohti tulevaisuutta. Digi ei ole itsetarkoitus, vaan se on yksi väline muiden joukossa, joista maailman paras opettaja, suomalainen opettaja valitsee ne työkalut, joilla opetussuunnitelman tavoitteisiin tähdätään.

Koulu on kasvun paikka. Ensimmäiset 20 vuotta ovat merkittävimmät ihmisen elämässä. Koko koulutusjärjestelmä tähtää ihmisen kasvuun. Koulun tulee olla kotien kasvatuskumppani, joka tarjoaa oppimisen ohella tärkeitä kokemuksia siitä, miten täällä eletään ihmisinä.

Olennainen osa koulua ovat turvalliset aikuiset. Opettajat tarvitsevat nykyistä enemmän tukea niin lasten ja nuorten kodeista kuin yhteiskunnalta jaksaakseen kantaa tätä vastuuta. Opettajat ovat tällä hetkellä todella kovilla.

Mielestäni tämän hallituksen tärkeimpiä, mutta liian vähälle huomiolle jäänyt kärkihanke on opettajien täydennyskoulutuksen kehittäminen. Virkistyspäivämäisestä ja tavoitteiltaan hajanaisesta täydennyskoulutuksesta tulisi siirtyä tavoitteelliseen, tuoreimpaan akateemiseen tutkimustietoon perustuvaan täydennyskoulutukseen ryyditettynä eväillä oman työn kehittämiseen ja työssäjaksamiseen. Odotan tämän kärkihankkeen tuloksia suurin odotuksin.

Viime päivät on julkisessa keskustelussa veivattu lukio-opintoja ja korkea-asteen opiskelijavalintoja. Mielestäni molemmat tarvitsevat uudistusta.

Lukio-opinnot keskittyvät liikaa ylioppilaskirjoituksiin valmentautumiseen ja tähän pitäisi saada muutos. Itse olisin valmis lopettamaan ylioppilaskirjoitukset nykymuodossaan.

Yksi vaihtoehto osaamisen osoittamiseen olisi koko lukio-opintojen ajan täydentyvä portfolio tai ”osaamiskansio”, johon kootaan opintojen tuotoksia. Tämän tyyppisellä ”mini-gradulla” olisi varmasti paljon enemmän annettavaa myös opiskelijoita valitseville korkeakouluille.

Toisin kuin jotkut ovat esittäneet julkisuudessa, suurin osa nuorista ei halua välivuotta toisen asteen jälkeen. Tutkimusten mukaan 70% opiskelijoista hakee suoraan lukion jälkeen opiskelupaikkaa ja vain 30% saa paikan. Siksi korkeakoulujen valinnat tarvitsevat uudistusta, mutta pääsykokeista luopuminen ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Keski-Suomesta.