Arja Tiainen – Lapsilta kielletty, Heli Slunga – Orjan kirja

Arja Tiainen toi 1970-luvulla riuskan naisnäkökulmaisen arkipuheen runouteemme. Lapsilta kielletyssä linja on edelleenkin suoraviivainen, mutta nyt meno on hyytynyt alustaviksi muistiinpanoiksi ja puhekielisiksi pikapiirroiksi. Aihiot sinänsä ovat olemassa, ja sanomisen vimmaakin löytyy: ”Erinomaiset kasvatusmetodit – huku tai ui. / Laiturilta paiskattiin syviin vesiin. / Tarkkailtiin onko se ihminen vai noita.” Valitettavasti runo jää liian usein lähtökuoppiinsa. Työstäminen ei olisi ollut pahitteeksi.

Vuonna 1982 syntyneen Heli Slungan kolmas runoteos Orjan kirja on haastavampi. Se perkaa hurtin ivallisesti stereotypioita naisesta ikuiseen toiseuteensa kahlittuna seksiobjektina. Mitätöinti on jatkuvaa, olipa toimiala mikä tahansa: ”levitä, ojenna, ota vastaan, anna palvelukseen / kätesi, jalkasi, reklamaatiokaavake / ja toimiva kuulakärkikynä, jolla / sinun nimesi / viivataan yli”.

Slunga kirjoittaa hurjistuneesti, rytmiä vaihdellen ja moni-ilmeisesti. Tematiikka ei ole sinänsä uutta, mutta juuri nämä asiat kannattaa sanoa tai huutaa aina uudelleen. Typografinen kikkailu tuntuu ajoittain tarpeettomalta, sillä sanomisen painokkuus riittäisi sinälläänkin.

Pohjois-Suomen Tervolassa syntyneen runoilijan tajunnan lävistää yhä ”h:n päälle puhuminen”, eikä kotiseudun traumatisoivasta vaikutuksesta pääse edes keskellä Pariisia. Poltinmerkki on ikuinen. Erilaisuuttasi kannat aina mukanasi, minne menetkin.

Seuraavan sukupolven tulevaisuus ei näytä paremmalta. Nyt lasta körötellään kirkkoon ”mikrosiru ottassa / viivakoodi niskassa”. Näin Slungalla on sanansa sanottavana kaikenlaisesta välineellistämisestä. Se, mikä hallitsee yhteiskuntaa, hallitsee myös miehen ja naisen suhdetta. Kovia talousarvoja ei pääse pakoon minnekään.