Arvio: Kesäistä ja rosoista

Suomenkielistä ja velikultamaista raskasta rokkia tehdään harvoin näin hyvin.

Paha Kaksonen

Kovaäänisten naisten kukkula

Inverse Records

Arvio: 4/5

Jyväskylän äijämäisin hauskanpitorokin lähettiläs Paha Kaksonen päästää suomalaisen miehen hedonistisen varjopuolen irti. Kunnollisen miehen sisäinen piru soi väkevästi AC/DC-henkisenä komppikitarointina, mutta myös punkahtavuutena ja suurina kertosäkeinä.

Pian kaksitoistavuotias yhtye ei tingi tälläkään kertaa maukkaista kitarasooloistaan, ei edes heleistä mullikuoroistaan. Soundi on rosoinen ja aito, kaikki soittimet erottuvat edukseen vanhakantaisen rockin perinteen mukaisesti. Parasta bändissä on, että se seisoo jykevästi omilla jaloillaan, mutta ei silti häpeile vaikutteitaan.

Maailmanluokan laulajaa Paha Kaksonen ei ole vieläkään löytänyt. Hekumania-levyn (2011) tasoinen onnistuminen uutukainen ei aivan ole, mutta kauas bändi ei parhaasta tasostaan jää. Maailma palaa (Virtaa veressä virtaa), Kesien kesä ja Paljon vartijat ovat vastustamattomia ralleja. Ne tarjoavat energisiä, kesäisiä kertosäkeitä. Huonoja biisejä levyllä ei ole, keskinkertaisia vain jokunen.

Suomenkielistä ja velikultamaista raskasta rokkia tehdään harvoin näin hyvin.