Arvio: Mykkää mystiikkaa Pekka Ervast -temppelissä

Company Uusi Maailma

Koodi Tummille Vyöhykkeille

Ensi-ilta Pekka Ervast -temppelissä 4.10.2016

Company Uusi Maailman uutukainen Koodi Tummille Vyöhykkeille kurottaa käsitetaiteen tuolle puolen ja pakenee helppoja määritelmiä. Installaation yhdistelmä sanatonta teatteria ja animaatiota on verkkainen, hitaasti auki kääriytyvä sarja mielikuvia olemassaolosta ja sen eri kääntöpuolista.

Esitys annostelee pidättyvästi koukkujaan, mutta kantaa loppuun asti hartaudella ja sattumoisin juuri jumalanpalveluksen mittaisesti.

Varsinaista juonta teoksella ei ole, vain toisiinsa liittyviä mielenmaisemia. Ei ole yhtä roolihenkilöä tai lavatilannetta, vaan vähitellen ilmestyviä kerroksia siellä täällä. Pekka Ervast -temppelin täyttyessä animaatioista ja valosuunnittelusta on katsojan osa päättää, mihin huomionsa suuntaa. Neljäs seinä pysyy kuitenkin visusti pystyssä, eikä välimatkaa yleisöön ravistella muilla tasoilla.

Fokuksen rikkomisen ohella esitys leikkii voimakkaasti perspektiivillä. Animaatioissa vilahtelee riisuttuja, ahdistavia ihmiskuvia, symbolisia tohvelieläimiä ja pienhiukkasten säkenöintiä. Vai kenties tähtikartan?

Sanattomuuden politiikkaa kierretään sanataiteen kautta. Kirkkoparvelle ja -seinille piirtyy katkelmia Harry Salmenniemen kirjoista, missä patsaat murenevat ja linnut kuolevat vierelle. On mietelmiä ja aforismeja, mutta kaikki pysyy kovin käsitteellisellä tasolla. Koodi Tummille Vyöhykkeille pakenee joka tasolla arkista kokemusmaailmaa.

Vuoropuhelun puutteessa teoksen tukiranka on sen ambientti, kolho musiikki. Pekka Huttusen ja Keijo Koskenharjun sävelkieli puhkuu uhkaavasti tuuballa ja baritonisaksofonilla urkupistettä hengästyttävän pitkän ajan, kunnes purkautuu myöhemmin pyöriviksi riffeiksi.

Ehdoton soinnuista pidättäytyminen pakottaa jokaisen uuden käänteen entistä enemmän esille – milloin rytmiä kudotaan kirjoituskoneella, milloin tuunatuilla lyömäsoittimilla. Polyrytminen ryöpytys kiihdyttää muuten eteeristä tunnelmaa ja tekee lopulta tilaa konerummuille ja syntetisaattorille, jotka kantavat esityksen lopusta suurimman vastuun.

Dramaturgisesti tunnelmanmuutosten rytmi on hyvä, mutta musiikki ajaa silti liikaa eteenpäin omilla ehdoillaan. Selkeämmät kytkökset animaatioon olisivat tukeneet temaattisia yhteyksiä paremmin, eikä repriisejä voi koskaan korostaa liikaa.

Uusimmat

Kulttuuri

Valtava menestys: Täti ja minä -näytelmästä piti taas järjestää lisäesityksiä

Kapellimestarisuuruus Segerstam johtaa Jyväskylä Sinfoniaa lokakuussa – katso syyskauden ohjelma

La La Landin tähti Emma Stone parhaiten palkattu naisnäyttelijä

Flow-festivaalin kahakasta ei toistaiseksi rikosilmoitusta – välikohtaus tallentui videolle

Supersuosittua Lumiukko-konserttia ei kuulla tänä vuonna

Kirja-arvio: Linkola on lintupoika, kalastaja, kiivaskynä

Daniel Craig esittää James Bondia vielä kerran

Rockin kuninkaan kuolemasta 40 vuotta – Elvis yhä maailman eniten levyjä myynyt supertähti

Finlandia-palkintoehdokkaiksi nimettiin peruskorjauskohteita

Jelmu tuo keikkaklubit kahteen jyväskyläläiseen baariin – "Niin paljon tunkua, että joudumme sanomaan ei"

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.