Arvio: Mykkää mystiikkaa Pekka Ervast -temppelissä

Company Uusi Maailma

Koodi Tummille Vyöhykkeille

Ensi-ilta Pekka Ervast -temppelissä 4.10.2016

Company Uusi Maailman uutukainen Koodi Tummille Vyöhykkeille kurottaa käsitetaiteen tuolle puolen ja pakenee helppoja määritelmiä. Installaation yhdistelmä sanatonta teatteria ja animaatiota on verkkainen, hitaasti auki kääriytyvä sarja mielikuvia olemassaolosta ja sen eri kääntöpuolista.

Esitys annostelee pidättyvästi koukkujaan, mutta kantaa loppuun asti hartaudella ja sattumoisin juuri jumalanpalveluksen mittaisesti.

Varsinaista juonta teoksella ei ole, vain toisiinsa liittyviä mielenmaisemia. Ei ole yhtä roolihenkilöä tai lavatilannetta, vaan vähitellen ilmestyviä kerroksia siellä täällä. Pekka Ervast -temppelin täyttyessä animaatioista ja valosuunnittelusta on katsojan osa päättää, mihin huomionsa suuntaa. Neljäs seinä pysyy kuitenkin visusti pystyssä, eikä välimatkaa yleisöön ravistella muilla tasoilla.

Fokuksen rikkomisen ohella esitys leikkii voimakkaasti perspektiivillä. Animaatioissa vilahtelee riisuttuja, ahdistavia ihmiskuvia, symbolisia tohvelieläimiä ja pienhiukkasten säkenöintiä. Vai kenties tähtikartan?

Sanattomuuden politiikkaa kierretään sanataiteen kautta. Kirkkoparvelle ja -seinille piirtyy katkelmia Harry Salmenniemen kirjoista, missä patsaat murenevat ja linnut kuolevat vierelle. On mietelmiä ja aforismeja, mutta kaikki pysyy kovin käsitteellisellä tasolla. Koodi Tummille Vyöhykkeille pakenee joka tasolla arkista kokemusmaailmaa.

Vuoropuhelun puutteessa teoksen tukiranka on sen ambientti, kolho musiikki. Pekka Huttusen ja Keijo Koskenharjun sävelkieli puhkuu uhkaavasti tuuballa ja baritonisaksofonilla urkupistettä hengästyttävän pitkän ajan, kunnes purkautuu myöhemmin pyöriviksi riffeiksi.

Ehdoton soinnuista pidättäytyminen pakottaa jokaisen uuden käänteen entistä enemmän esille – milloin rytmiä kudotaan kirjoituskoneella, milloin tuunatuilla lyömäsoittimilla. Polyrytminen ryöpytys kiihdyttää muuten eteeristä tunnelmaa ja tekee lopulta tilaa konerummuille ja syntetisaattorille, jotka kantavat esityksen lopusta suurimman vastuun.

Dramaturgisesti tunnelmanmuutosten rytmi on hyvä, mutta musiikki ajaa silti liikaa eteenpäin omilla ehdoillaan. Selkeämmät kytkökset animaatioon olisivat tukeneet temaattisia yhteyksiä paremmin, eikä repriisejä voi koskaan korostaa liikaa.

Uusimmat

Kulttuuri

Kotimuseoiden haaste on uudistuminen – uusia syntyy enää yksityisillä varoilla

Teatteriarvio: Elämä purkautuu - veljeys jää

Teatteriarvio: Sedät ja tädit jaksaa heilua

Teatteriarvio: Elmo - sankariurheilijan traaginen elämä

Levyarvio: Circle ei ole vain maailman paras bändi, sillä on myös maailman paras promokuva

Levyarvio: Iida Nättisen debyytti on enemmän kuin vain kesäbiisejä

Levyarvio: Pirteästi rullaavaa poppia

Levyarvio: Rohkeasti popahtavaa

Levyarvio: Onnistunut kunnianosoitus

Mikko Franck peruutti Einojuhani Rautavaaran muistokonsertin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.