Arvio: Oma ääni löytyi

Trauma Field

Changing Tides

Omakustanne

Arvio: 4/5

Trauma Fieldin kehitys on kulkenut jättiharppauksin. Jyväskyläläisviisikko on parantanut ulosantiaan kaikilla osa-alueilla. Harvest-debyytti oli kelpo avaus, vaikka bändi kuulosti levyllä liki ärsyttävässä määrin esikuviltaan. Changing Tidesilla yhtye on löytänyt oman äänensä.

Changing Tidesin kappaleista huokuu tekijöidensä syvä musiikin ymmärrys. Vaikutteita on ammennettu muualtakin kuin raskaamman musiikin karsinoista. Yhtye tarjoaa välillä liki häivähdyksen jazzia ja toisena hetkenä jotain aivan muuta. Homman nimi on kuitenkin yhä tunnelmallinen progemetalli. Sävellyksiä ei ole venytetty venyttämisen ilosta. Levy kestää alle 35 minuuttia.

Aivan pelkkää highlightia levy ei ole. Life Passed - ja Hope for the Rain -biisien hieman lässähtävät loppuosuudet eivät tavoita alkujen täydellistä kauneutta. Jaakko Pesun laulusuoritusten ailahtelu erinomaisista perushyviin on toinen pienistä kauneusvirheistä.

Aeons on henkäys karua pohjoista kauneutta – tai simppelimmin: fantastinen progebiisi. Kokeilullinen, upeiden bassokuvioiden Black Haze jää myös mieleen. Rebornia kuunnellessa voi tuntea lämpimän onnen hipaisevan. On täydellisen hyvä olla. Trauma Field koputtelee jo raskaamman musiikin Mestareiden liigan portteja.