Arvio: Tiina Lifländer: Kolme syytä elää - Runollisen kaunista ja viiltävän todellista

Kolme syytä elää

Viimeisenä sotakorvausvuonna 1952, jolloin Armi Kuusela kruunataan Miss Universumiksi, Lauri ja Helmi saavat toisensa. Kuusi vuotta myöhemmin Laurin suhde sihteeriinsä Kerttuun paljastuu. Suhde kestää noin puolitoista vuotta ja loppuu, kun Kerttu menee tahollaan naimisiin ja muuttaa paikkakunnalta.

Tiina Lifländerin esikoisromaani alkaa vuodesta 2003, jolloin sattuma puuttuu peliin. Helmi istuu kahvilassa ja havahtuu siihen, kun tuntemattomalta näyttävä nainen pyytää päästä istumaan samaan pöytään. Alkutakeltelun jälkeen kumpikin tunnistaa toisensa.

Helmi tiesi miehensä suhteesta alusta lähtien, mitä Kerttu ei tiedä eikä Laurikaan pitkään aikaan. Helmi kantaa surunsa yksin, koska häntä hävettää jakaa sitä kenenkään kanssa. Hän teki päätöksen keväällä 1958, ajoi Volvollaan maaseudun rauhaan, ja tämä päätös oli tarkoitettu kestämään. Mutta lopulta Helmi ei jaksakaan enää vaieta.

Jännite kantaa hienosti koko romaanin ajan. Missä vaiheessa Helmi ratkeaa Laurin edessä, milloin Kerttu saa tietää asiasta?

Romaani liikkuu sekä 1950-luvulla että nykyajassa. Menneisyys limittyy tähän päivään kuin palapelin osat, joista Helmin ja Kertun profiilit nousevat esiin ja Lauri heidän välissään kuin pystysuora mänty.

Teksti kasvaa runolliseksi ja kauniiksi mutta yhtä kaikki todelliseksi kuin viiltävä, jomottava kipu. Romaania lukee ahmien, ja tarinan edetessä se tuntuu yhä enemmän hyvältä ystävältä, jonka seurasta ei haluaisi lähteä pois.

Jotkut vertauskuvat ontuvat kuten Laurin jalkojen vertaaminen kastematoihin. Ihmettelen myös hävöksissä-sanaa. Lieneekö se tullut puhekielestä?

Taustatarinana ja ikään kuin vastavalotusta antamaan romaanissa kuvataan myös Helmin ja Laurin alakerrassa asuvaa naapuria Tomia, joka saa 9-vuotiaan tyttärensä Kiian luokseen säännöllisin väliajoin.

Nuorta näkökulmaa romaaniin tuo myös Laurin sisaren tyttärentytär Noora, joka pilkahtelee romaanissa kuin aurinko. Helmihän on lapseton ja Kertun kaksoslapset jo aikuisia ja muuttaneet Amerikkaan.

Häpeä, sen kantaminen ja elämän rikkinäisyyden hyväksyminen, pelkuruus ja rohkeus rinta rinnan tuovat romaaniin oikean elämän vereslihalla olevan särön. Lifländer on kirjoittanut harvinaisen kirkkaan ja kypsän esikoisteoksen.