Arvio: Vain parhaat selkäpalat jäävät jäljelle

Teatteri

Korpilahden Teatteri

Paljon onnea vaan!

Ensi-ilta 6.8.2016 Korpilahdella

Ai mitäkö vanhan sillimainoksen sloganilla on tekemistä Korpilahden Teatterin ensi-iltanäytelmän kanssa? Ei mitään tai sitten ihan kaikki!

Paljon onnea vaan! on näytelmä, jonka käsikirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää. Se on yhtä sekasotkua, jossa kaikki perustuu jatkuviin väärinkäsityksiin ja loputtomiin kommelluksiin.

Ja silti, ihmeen kaupalla, jäljelle jäävät ne parhaat selkäpalat. Näytelmä huvittaa oikeasti, niin että sen järjettömille juonenkäänteille saa nauraa mahaansa pidellen.

Kaikki alkaa viattomasti, kun diplomi-insinööri Kari Pekka Pylvänäinen (Jorma Suosalo) saavuttaa 40 vuoden iän. Juhlat on järjestettävä. Pitoja organisoivat tahollaan vaimo (Satu Saikkonen) ynnä anoppi (Anne Hooli), ja lisäksi insinöörin kaverilla (Juuso Metsälä) on suunnitelmia illan varalle.

Kun soppaan lisätään Pylvänäisen pomo (Reijo Kokkonen) ja tämän kadoksissa oleva vaimo (Eeva-Liisa Saarman), strippari (Jenni Ahonen-Koho), jolla on kodinhoidollisia taipumuksia sekä stripparin mustasukkaisuuttaan väkivaltaisuuteen taipuvainen sulhanen (Johannes Aarnio), ovat keitoksen ainekset kasassa.

Sitten ovet avautuvat ja sulkeutuvat, päät kolisevat ja päivänsankarin kukat seilaavat kodin ja kompostin väliä.

Ohjaaja Aleksander Anriaa on kiittäminen siitä, että sekava vyyhti säilytti jännitteensä alusta loppuun. Vauhti ei pudonnut, vaikka repliikit välillä uhkasivat unohtua. Näytelmän lavastusratkaisu oli toimiva: tarvittiin sohva, kukkapöytä ja jokunen oviaukko.

Vaikka käsikirjoitus ei ole kaksinen eikä tarinasta löydy syvällistä sanomaa, omat ennakkoluuloni katosivat. Näyttämöllä ahersivat rooleihinsa heittäytyneet esiintyjät, jotka puhalsivat yhteiseen hiileen. Syntyi viihdyttävä teatteriesitys, jota katsellessa saattoi tunnistaa inhimillisiä heikkouksia – myös itsestään.