Eläin – Joensuu

Eläimen kahden vuoden takainen Deluxe 2000 -albumi ilahdutti, vaikka esikuvat paistoivat läpi ja tekstien provokatiivisuus meni överiksi. Nyt on otettu valtava harppaus eteenpäin. Yhtyeen kotikaupungin mukaan nimetty Joensuu on ilmavampi ja moniulotteisempi kuin edeltäjänsä, ja kiukkuiset karikatyyritkin osuvat kohteisiinsa herkullisemmin.

Ytimessä on yhä punk-asenteella räimitty 1990-lukulainen vaihtoehtorock, mutta tempot pysyvät maltillisina ja kitarapörinää tukevat rosoiset konesoundit. Biisit ovat tarttuvia kautta linjan ja lainailevat rohkeasti sävyjä naapurigenreistä. Ja laulajan vaihtuminen miehestä naiseen on tehnyt mahdolliseksi tavoittaa uusia tunnelmia. Tiedän, ettet rakasta minua enää ja Terminator 2 soivat haikeasti ja jopa vakavahenkisesti.

Erinomaisen levyn kruunaavat tekstit, joissa räikeän provoilun keskellä on oivalluksia ja takana asiaa. Esimerkiksi Tehtaassa voi kertoa joko ihanteensa kadottaneista duunareista tai heihin liitetyistä ennakkoluuloista, mutta totaalisesti se tyhjentää aiheensa yhtä kaikki.

Tohdin ennustaa, että Joensuuta muistellaan tulevaisuudessa yhtenä näiden aikojen kotimaisen vaihtoehtorokin klassikkona.