Elokuva-arvio: Hätäisesti paukutellen lopputeksteihin

Lumiukko

Arvio: 3/5

Pohjoismaisesta dekkarikirjallisuudesta ja tv-sarjatuotannosta noussut huuma voi näköjään oikein hyvin Hollywoodin tuotannollisissa yläilmoissa.

Lumiukko on tunnelmallinen mutta auttamattoman epätasaisesti kulkeva jännäri norjalaisen Jo Nesbøn romaanista, ohjaajana Amerikkaan lentänyt ruotsalainen Tomas Alfredson.

Yksinoloon vetäytyvä juoppo poliisi Harry Hole (Michael Fassbender) kärsii riippuvuutensa ohessa rakkauden puutteesta. Samoin hänen vainoojansa, sarjamurhaaja, jonka tavaramerkkinä on pyöritellä lumiukkoja uhriensa läheisyyteen. Harry saa työparikseen Katrinen (Rebecca Ferguson), jolla on omat demoninsa menneisyydessä.

Kylmäkiskoisuutensa ja vähän huumorinsa lomassa Alfredsonin tyyli nojaa rikkaaseen kuvalliseen rakenteluun. Hän tekee voittoisasti Oslosta ja Bergenistä tummien pohjavirtojen kaupunkeja, joissa verikin lentää. On kuin hänen suunnitelmissaan olisi piillyt enemmänkin kunnianhimoa kuin mitä torsomainen lopputulos haluaa paljastaa.

Näyttävä, mutta epämääräinen takaumakerronta kuljettaa vuoristomaisemiin, joissa törmätään hurjannäköiseen ja -oloiseen Val Kilmeriin esittämässä menneisyyden poliisitutkijaa. Se ei koskaan nivoudu luontevasti filmiin, vaikka katsoja ymmärtääkin, että ohjaaja haluaa näyttää kutkuttavaa hahmoa hinnalla millä hyvänsä.

Elokuva selviää sivujuonteistaan vain muotopuolena, johtuen varmaankin turhista vaatimuksista seurata vauhtijännärin konventioita. Tarina heittelee henkilöhahmoja yli laidan ja kiitää hätäisesti paukutellen lopputeksteihin.

Näyttelijöitä katselee mielellään. Charlotte Gainsbourg nähdään Harryn ex-vaimona, Chloë Sevigny kananpäitä pilkkovana farmarina, J.K. Simmons kierona poliitikkona ja David Dencik inhana parittajalääkärinä. Fassbender on tietysti niin cool, että melkein naurattaa.

Tyylilaji: Jännitys. K16.