Elokuva-arvio: Kun elämä on ihan perheestä

Kaiken se kestää on punottu traumoista.

Kaiken se kestää

4/5

Dokumentaristina meritoitunut Visa Koiso-Kanttila jatkaa ensimmäisessä fiktio-ohjauksessaan vanhojen, osittain omaelämäkerrallisten teemojensa perissa. Lapsuutensa oululaisiin maisemiin elokuvassaan palaava ohjaaja kertoo ja kuvittaa 70-lukulaista perhetarinaa, joka avautuu kahden murrosikäänsä lähestyvän pojan vinkkelistä.

Tuosta näkökulmasta katsotaan aikuisten parisuhteita, seksuaalisuutta, pettämistä, alkomahoolia sekä pikkukaupungin nousukasmaista grynderöintiä. Pojat pääsevät läheisiään tarkkaillessaan arvioimaan suuria moraaliin ja lojaliteettiin liittyviä kysymyksiä.

Syrjään hypellään viinapäissä, pareja pannaan vaihtoon ja isovanhempien elämäntyö mitätöidään kehittyvän edistyksen nimissä. Aikuisten elämänhallinnassa on erinomaisen paljon hallitsemattomia tekijöitä. Erityisesti isien henkiset kasvukäyrät ovat vielä pahasti alamaissa.

Ylempää keskiluokkaa esittävä tarina ei ole omintakeinen, vaan pikemminkin arkiharmainen. Kuvallinen kerronta paljastaa, että tässä ollaan ensimmäistä kertaa pitkää fiktiota ohjaamassa.

Se, kuinka pojat laitetaan havainnoimaan ja todistamaan vanhempiensa kypsymättömyyttä eri kohtauksissa, on usein draamallisesti kömpelöä. Ja kun nykyisestä Oulusta ei löydy 70-lukulaisia miljöitä, on kuvituksessa jouduttu turvautumaan laveaan luontosymboliikkaan.

Kaiken se kestää tuo alusta alkaen vahvasti mieleen erään toisen kotimaisen, samaan aikaan sijoittuvan elokuvan. Jossain vaiheessa toistuvaa virtaavaa vettä katsoessa tulee oivallus: tämähän on sukua Peter Franzenin ohjaamalle Tumman veden päällä -elokuvalle (2013).

Ajallisen yhteyden lisäksi myös tapahtumapaikka sijoittuu pohjoiseen. Kaiken hyväkkääksi toinen nuorukaisista (Olavi Angervo) oli myös Franzenin leffan päänäyttelijä.

Teemojensa samankaltaisuuden vuoksi nämä kaksi elokuvaa rinnastuvat luontevasti toisiinsa. Kaiken se kestää ei yllä kerrontansa, ohjauksensa eikä aikakauden kuvaamisensa osalta Tumman veden päällä -tasolle. Ohjaaja Koiso-Kanttila olisi tarvinnut rinnalleen vahvaa dramaturgia.

Mutta se, missä elokuva onnistuu poikkeuksellisen erinomaisesti, on näyttelijätyö. Kaikki kuusi päänäyttelijää tekevät upeat roolit ja juuri näyttelemisen taidokkuuden ansiosta elokuva kasvaa suureksi.

Poikien rooleissa Vili Saarela ja Olavi Angervo ovat vastustamattoman luontevia ja luonnekkaita. He puhaltavat tarinaan ison hengen.

Pariskuntia näyttelevät Pihla Viitala ja Antti Luusuaniemi sekä Tomi Enbuska ja Malla Malmivaara ovat sisäistäneet hukassa olevien aikuisten kipupisteet. Pihla Viitala tekee ehdottomasti uransa herkimmän ja hienoimman elokuvaroolinsa.

Kaiken se kestää on punottu traumoista ja siksi katsomiskokemus koskettaa taatusti monia meistä, jotka ovat elokuvan tematiikkaan lapsena iskeytyneet. Ja omaa aikuisen peilikuvaansa saattaa katsoa tämän elokuvan nähtyään hieman toisin silmin – ehkä jopa hivenen armeliaammalla mielellä.

Ohjaus Visa Koiso-Kanttila. Rooleissa Vili Saarela, Olavi Angervo, Antti Luusuaniemi, Pihla Viitala, Tomi Enbuska, Malla Malmivaara.