Kulttuuri

Elokuva-arvio: Lääkäri yhteisön pulssilla

Dardenne-veljesten haukuttu leffa onkin katsomisen arvoinen.

Tuntematon tyttö

3/5

Belgialaisilta Dardenne-veljeksiltä odotetaan aina mestariteosta, mikä on kohtuutonta.

Liian korkeat odotukset selittänevät sen, että veljesten uusin elokuva Tuntematon tyttö on saanut vaisun vastaanoton. Cannesin elokuvajuhlilla kriitikot haukkuivat elokuvaa niin, että veljekset yrittivät parannella teosta leikkaamalla siitä kuusi minuuttia lyhyemmän version.

Totta onkin, että Tuntematon tyttö ei jää historiaan veljesten parhaitten töitten joukossa. Silti se on kunnianhimoinen draama mitä ajankohtaisimmasta aiheesta.

Tai no, milloinkas siirtolaisuus, työttömyys, köyhyys, syyllisyys, anteeksianto – siis nämä Dardenne-veljesten perusaiheet – eivät olisi olleet ajankohtaisia. Mutta 2010-luvun Euroopassa niitä ei enää voi ohittaa.

Kuten kaikki Dardenne-elokuvat, Tuntematon tyttö sijoittuu veljesten synnyinkaupunkiin Liegeen. Päähenkilö on nuori lääkäri Jenny (Adele Haenel), jolla on vahva oikeudentunto.

Monissa Dardenne-veljesten elokuvissa päähenkilön omatunto herää kärsimysten karaisemana. Jenny on Dardenne-veljesten päähenkilöksi erikoisen hyveellinen alusta asti. Hän on kieltäytynyt hyväpalkkaisesta pestistä yksityisklinikalla hoitaakseen kunnallisella puolella köyhiä ja sosiaalituen varassa eläviä. Erään työpäivän iltana joku soittaa klinikan summeria. Jenny ei avaa, onhan klinikka jo suljettu.

Myöhemmin Jenny saa kuulla poliisilta, että summeria soitti tuntematon afrikkalaisnainen, joka samana iltana löydettiin satamasta kuolleena, ehkä jopa murhattuna. Sairaalan sisäänkäynnin turvakamerakuvissa nainen huutaa apua ja pakenee jotakin.

Sen ymmärtää helposti, että Jennyn kaltaiselle lääkärille, jonka tehtävänä on suojella ja ylläpitää elämää, on shokki kun teko – tai tekemättä jättäminen – on johtanut ihmisen kuolemaan. Syyllisyyden ajamana Jenny alkaa tutkia tapausta.

Hän ei niinkään halua selvittää syyllistä vaan naisen identiteetin, jotta naista ei haudattaisi nimettömänä ja jotta hän voisi, mahdollisesti, ottaa yhteyttä kuolleen omaisiin.

Kyse on yhteisössä piilevää eriarvoisuutta käsittelevästä draamasta, mutta toki murhamysteeri tuo mukanaan dekkarimaisia tilanteita.

Elokuvan pointtina on, miten monimutkainen ja vaikeasti tuomittava asia syyllisyys on. Jenny tavallaan tekee diagnoosia omasta yhteisöstään ja joutuu toteamaan, että yhteisö sairastaa kollektiivista välinpitämättömyyttä heikoimmassa asemassa olevia kohtaan.

Diagnoosi on hieman sekava: melodramaattinen loppu ei avaa isompaa näkymää vaan päinvastoin rajaa tapahtumat muutaman ihmisen seksuaalisten halujen ja pelkojen ympärille. Lohduksi tarjotaan uskoa siihen, että omatuntoa ei voi väistää.

Elokuva pudottelee valkokankaalle vivahteikkaita ihmiskohtaloita. Lopulta Jenny itse, moraalisessa selkeydessään, on elokuvan epäkiinnostavin hahmo.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Jean-Pierre ja Luc Dardenne. Pääosissa: Adele Haenel, Olivier Bonnaud, Jeremie Renier. Tyylilaji: Draama. K12.