Elokuva-arvio: Viilipytty ja hornankattila ottelevat, ohjaaja ja käsikirjoittaja tekevät virheet

Borg/McEnroe

Arvio: 2/5

Kun katsoin Janus Metzin elokuvaa Borg/McEnroe, kaksi erilaista katsojaa kävi raivokasta kamppailua sisälläni. Toinen otti elokuvan vastaan kohtaus kerrallaan. Toinen kihisi kuin hornankattila, koska ohjaaja ja käsikirjoittaja tekevät koko ajan aivan älyttömiä virheitä.

Miksi lätkäistä elokuvalle kaksi päähenkilöä, kun kumpaankaan ei ehditä kunnolla paneutua? Miksi keskittyä heistä yhteen, kun kerran kummatkin ovat päähenkilöitä? Miksi paneutuminen ja keskittyminen tarkoittaa jälleen kerran sitä, että unohdetaan nykyhetki ja kerrataan nuoruusvuosien ratkaisevat käänteet?

Elokuva on kertovinaan Wimbledonin vuoden 1980 tennisturnauksesta ja sen ikimuistoisesta finaalista. Nelinkertainen mestari Björn Borg sai vastaansa amerikkalaisen kuumakallen John McEnroen. Draamaa siis riittää, ja käsikirjoittaja Ronnie Sandahl pitää erityisen hyvää huolta, että se kaikki hautautuu loputtoman tuntuiseen märehdintään ja murjotukseen.

Elokuva osoittaa runsaasti kiinnostusta päähenkilöidensä sisäiseen maailmaan. Sen ilmaisemisessa myös näyttelijät onnistuvat varsin hyvin.

Sverrir Gudnason saa ruotsalaislegendan sisäisen ristiriidan oikein hyvin esiin. Shia LaBoeuf taas onnistuu vielä paremmin tuittuilijan roolissa. Kamppailu sisäistä räyhähenkeä vastaan tuntuu varsin uskottavalta.

Valitettavasti kaikki tämä menee hukkaan, kun toimivaa perspektiiviä ei löydy. Kun tennisturnaus alkaa, jännityksen virittely on vielä kesken. Ja se on kesken, koska se on aloitettu liian aikaisin. Ja kun itse finaaliin päästään, vallalla on jo yleinen uupumus. Sen verran kauan on niiden kahden katsojan välinen kamppailu kestänyt.

Ohjaus: Janus Metz. Käsikirjoitus: Ronnie Sandahl. Päärooleissa: Sverrir Gudnason, Shia LaBoeuf. Tyylilaji: draama.

Keski-Suomessa elokuva esitetään Äänekosken KinoMikossa.