HEIKKI HIILAMO - Uusi hyvinvointivaltio

HEIKKI HIILAMO

Uusi hyvinvointivaltio

Like 2011. 131 s.
Kelan tutkimusprofessoria, tietokirjailija Heikki Hiilamoa kutsutaan köyhyystutkijaksi. Hän on selvitellyt monelta kantilta suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Kyse on suomalaisen hyvinvointivaltion kehityksen tutkimisesta suhteessa ihmisten toimeentuloon.

Pamfletti Uusi hyvinvointivaltio on aiheeseen nähden ulkoisesti pieni kirjanen. Se ilmestyi kevään eduskuntavaalien alla. Hiilamo oli Vihreiden ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi.

Kirjasessa on vaalityön makuakin, mutta myös varmaa asiantuntijuutta ja pamflettimaista haastavuutta.

Mennyt kultakausi

Hyvinvointivaltion idea on paljolti peräisin taloustieteilijä John Maynard Keynesiltä. Kuten Hiilamo toteaa, keynesiläisyyteen ankkuroituva hyvinvointipolitiikka korostaa julkisen vallan (valtion ja kuntien) roolia hyvinvoinnin turvaajana.

Suomalaisen hyvinvointivaltion keskeisin tehtävä on ollut sosiaalisten riskien vakuuttaminen. Kansalaisten elämää on pyritty tukemaan sairauden, työttömyyden, lasten saamisen ja huoltajan kuoleman sattuessa kuin myös ihmisten ikääntyessä. Turvaaminen on toteutettu verovaroilla.

Kultakaudella, vuosikymmenillä toisen maailmansodan jälkeen, elettiin teollisuusyhteiskunnassa. Työttömyys oli alhaista ja talouden kasvu vakaata. Pohjoismainen sukupuolten tasa-arvo eli myös naisten osallistuminen koulutukseen ja työhön on Hiilamon mielestä yksi suurimmista pohjoismaisen sosiaalipolitiikan menestystarinan syistä.

Pamfletin yhtenä kantavana teemana on uusi suomalainen köyhyys ja kansalaisten nopeasti jyrkentynyt taloudellinen eriarvoistuminen. Kehitys liittyy vapaaseen markkinatalouteen, globalisaatioon ja työpaikkojen ulkoistumisen Kiina-ilmiöön.

Markkinoiden vapautumisen (villiytymisen) ja valtion ohjausvaikutuksen vähenemisen keskeinen ideologi oli Milton Friedman. Opin toteutus on tehnyt työelämästä epävakaata ja armotonta, kun raha ratkaisee. 1990-luvun alun laman takia sosiaalietuuksia leikattiin ja hyvinvointivaltiolle ominainen sosiaaliturvan parantaminen tyssäsi. 1980-luvun kasinotalouden, 1990-luvun laman ja syksyn 2008 romahduksen myötä kehittyi uusi köyhyyden muoto, ylivelkaantuneisuus.

Kova kapitalismi on osoittautunut kestämättömäksi tulonjaon ja kulutuskulttuurin ideologiaksi. Tällä hetkellä kärjistyneistä, raaoista materialistisista arvoista huolimatta olemme pitkässä juoksussa nähtävästi sittenkin matkalla ihmiskeskeiseen palveluyhteiskuntaan.

Köyhyysansa

Köyhyyden määritteleminen on mutkikkaampaa kuin äkisti luulisi. Köyhyys ja syrjäytyneisyys eivät ole sama asia. Vapaaehtoisesti vähärahainen voi olla tiukasti kiinni sosiaalisissa verkostoissa. Moni taiteilija elää taloudellisesti niukkaa, mutta henkisesti vahvaa elämää.

Syrjäytyneisyys tarkoittaa yleensä onnetonta elämää, jota leimaa myös ongelmallinen rahattomuus. On monta tapaa joutua vastentahtoiseen vähävaraisuuteen.

Osittain työkykyinen, epätyypillisissä työsuhteissa oleva, vuokralla asuva yksinhuoltaja saattaa joutua palkkatulojen, Kelan ja sosiaalitukien viidakossa byrokratialoukkuun, jossa erilaiset tuet ja niiden takaisinperinnät satunnaisten palkkatulojen takia vaatisivat ihmiseltä lähes yliluonnollista kykyä ennakoida ja hallita rahansa ja hermonsa.

Pamfletin vaikeatajuisimmat sivut käsittelevät Kelan ja kunnallisen sosiaaliturvan säädöksiä ja niiden yhteensovittamista.

Uuteen alkuun

Kirjan lopussa Hiilamo esittelee hyvän elämän kehdosta hautaan. Kyse on tuoreesta sovelluksesta Anthony Giddensin näkemyksistä: "Uusi sosiaalipolitiikka rakentuu sen yksinkertaisen tosiasian varaan, että jokaisen sosiaalisen riskin kääntöpuolena on jokin sosiaalinen mahdollisuus tai myönteinen elämänmuutos."

Hiilamolla on ajatuksia ylivelkaantumisen estämiseksi, lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseksi kuin myös inhimillisen vanhustenhoidon edistämiseksi. Joustavuus on ainoa keino tulla toimeen globaalissa todellisuudessa. Hyvä yhteiskunta ehkäisee ennalta köyhyyttä, vähentää byrokratian sokkeloita ja ajantasaistaa veronmaksun. Veroja kevennetään heiltä, joilla on alhainen maksukyky ja niitä kannetaan järkevästi niiltä, joilla on maksukykyä.

Mahdollisuuksien politiikan tarkoitus on tukea ihmisten omatoimisuutta. Sen on tarkoitus aktivoida, ei passivoida. Hyvä yhteiskunta voi niin hyvin kuin sen vähäväkisimmät voivat. Hyvä yhteiskunta on tasa-arvoinen ja auttava. Tällaista kehitystavoitetta ei anna aihetta olla ottamatta vakavaan harkintaan.