Jyväskylän kansalaisopiston ryhmä – Pieni merenneito

Tanskalaisen H.C. Andersenin satu Pieni merenneito sisältää paljon kirjailijan oman elämän kipeitä teemoja, mm. yksipuolinen rakkaus jättää satusedän haavoittavasti lehdelle soittelijaksi.

Särkyneet unelmansa ja polttavan epätoivonsa hän vuodatti satunsa merenneidon kipuihin, jotka repivät hänen sydäntään ja jalkapohjiaan.

Andersenin satu puhuttelee aikuista eniten juuri kipeydellään, mutta lapset kokevat tarinan tietysti toisella tavalla: prinssiunelmat ja prinsessaksi pääsy, meren noita ja muut meren elävät kiihdyttävät mielikuvitusta ja luovat jännittävää tenhoa. Kun Korpilahden teatterissa esittäjäjoukko on varhaisteinejä, lienee siksi tarinaan upotettu kosolti myös heräävään seksuaalisuuteen liittyviä elementtejä.

Kuka haluaa nähdä lastenteatterin näyttämöllä – sillä lastenteatteriksi esitys profiloituu – rintaliivinäyttelyn, seksistisiä keimailuja ja taskubiljardia? Pieniltä katsojilta niiden sisältö jää oivaltamatta, tiedän, mutta kuvat painuvat mieleen.

Huumoria kannattaa etsiä muualta. Mauttomuuden ja hyvän vitsin raja on häilyvä.

Sen sijaan kiittäminen on Jyväskylän kansalaisopiston ryhmää ja ohjaaja Arja Antikaista siitä, että jo näin varhaisessa näyttämöharrastuksen vaiheessa paneudutaan heittäytymisen virtaan. Esitys kuplii ja räiskyy, energia purkautuu roolihahmoista ulospäin, jos vaikkapa yliampuvastikin välillä, niin sekin on parempi kuin turha pidättely. Myös äänenkäyttöön on keskitytty riittävästi.

Esiintyjäjoukossa on vahvoja persoonia, joiden rohkeus vetää aremmista lavakollegoista ilmaisua esiin – tässä näkyy tiimityön voima.

Maan väessä on kosolti vipinää ja ilmettä, jonka vastapainoksi meren kansassa taas hienosti seesteisyyttä ja rauhaa. Näin ohjaaja luo kokonaisuuteen balanssin.

Myös musiikki, valotehosteet sekä värikäs puvustus vahvistavat hyvin tunnelmaa ja sadunhohtoisuutta.

Korpilahden merenneito on komediallinen draivi-esitys prinssin – vai oliko se sittenkin prinsessan – pyydystämisestä verkkoon. Tarvitaan jopa dramaattisia taikavoimia, ennen kuin ratkaisuun päästään. Siinä yhteydessä luopumisen jalous, epäitsekkään rakkauden kauneus, suurimman onnen kipeys jäävät valitettavan ohuesti tulkituiksi. Sadun opetushan on kuitenkin niissä arvoissa.