Kamara Painajaismaa

Kamaran kolmas levy jatkaa tyylikkäästi perinteisen vanhan liiton hevin ja thrash-ärinän yhdistelyä. Bändihän on ollut kasassa jo kymmenisen vuotta, ja sen kyllä huomaa soittotaidosta, hyvistä biiseistä ja sovituksiin nähdystä vaivasta. Mitään uutta tai ihmeellistä suomeksi rähisevä ryhmä ei ole keksinyt, mutta 1980-luvun mausteiden ja modernien soundien yhdistelmä toimii.

Tarttuvien paalujunttariffien, melodioiden ja pirun kiukkuisten, päähän soimaan jäävien kertosäkeiden ristitulessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi Kamaralla ei ole levysopimusta, vaan homma hoidetaan omakustannepohjalta.

Ehkä pääosin örinähuutolaululla läpivedetty materiaali on liian rankkaa radioihin soitettavaksi, eikä yksikään levy-yhtiö ole halunnut ottaa riskiä. Häpeä se on silti, ettei tämän tason bändillä ole diiliä. Ehkä sillä ei nykypäivänä ole kuitenkaan merkitystä.

Kamaralle soisi suurempaa näkyvyyttä. Erityisesti korvaa miellyttää Juha Minkkisen korinalaulu, josta saa helposti selvää ilman lyriikoiden tulkkaamista kansivihkosta.

Muutamassa kappaleessa viljellyt puhtaat vokaalit voisi kuitenkin seuraavalla kerralla unohtaa.