Kirja-arvio: Kosmoksen suurajoissa

Kari Kosmos

Maailma!

Mediapinta 2017. 54 s.

Kari Kosmoksen runous kuulostaa beatin poljentaa sopivan suomalaisesti seuraavalta ulkoilmaluennalta. Toki. Hänhän kuuluu jyväskyläläiseen performanssiheimoon. Säkeet vasaroivat äänekästä ”Klang!” tai ”Aaaaaaah aaaaaaahh” -poetiikkaa.

… aika sysää minut pois radaltaan / valkoiselle vyöhykkeelle. / ilo ei edellytä identiteettiä / Klang!

Kaukomainen ja kotoinen muinaismytologia, groteski poliittinen historia ja rämä kulutusliturgia sukkuloivat. Samaa kyytiä ajellaan pikataipaleilla, joilla kurvataan Jyväskylän Suurajojen mäkisiin, vilkaistaan Pikku kakkosta tai pyöräytetään kuin hobitti universaalisormusta.

Elohim ja savuava sauna mahtuvat yhteen runoon. Samoin Mannerheim, Shiva ja Rasputin.

Koko tuskan ja ilon kierre sammuu / vasta mokshan ja nirvanan hetkellä – Kröhm

Taisi olla ylipäällikkö joka yskäisi äsken runossa ennen kuin asettaa kädet tervehdykseen buddhalaiseen tapaan. Sitten jo jatketaankin perverssiyksien kiihdyttämää sota-aikakirjaa.

Jälleen ja jälleen ja jälleen maailma rääkäisee!

Vaikka kirjan itämainen katsanto viittaa syntymisen ja tuhoamisen kiertokulun lisäksi siitä vapauttavaan tyhjyyteen, Rasta-Kosmoksen runosormi tähtää keskelle elämää.

Tässä on kaikki. / Kaikki on tässä. Todellisuus ei lopu kesken. / Ei ole verhoa joka pitäisi avata. / Ei verhoa jonka toisella puolen olisi jotakin muuta.

Se laajuus jatkuu ja jatkuu / minun mielessäni / Sinun mielessäsi jos tahdot / elää kuin kaikkeus / elää.

Manausten välistä nousee kriittinen viesti. Rauhantahtoisen elonpyörän kannalta ja runoilijan tapaan vilkaistuna päivän uutisvirta näyttää niin kahelilta että hän vääntää posetiivinsa rattia näinkin:

Kanttiinin on pyörittävä. / Tehdas ei saa pysähtyä. / Kaikkien on uskottava / Kehitykseen / Kuluttamiseen / Kilpailuun. / Kotimaahan. / Mielihaluun. / Mielihyvään. / Mielipahaan. / Mielivaltaan.

Sisämaan realistin vastausta edelliseen ongelmaan ei lueta iltalehdestä. Likempänä se on.

Mieli on esteetön. / Hetkien syvyys pohjaton.

Kosmoksen rivit muistuttavat huutomerkkimantraa. Rukouksettoman myllyn rattaat eivät silti ole vain hokemaa.

Kyydissä tuntuu myös herkkää pitoa, huolta, ajatusta ja särmää. Runot ovat tosissaan. Hetkittäin on jopa hauskaa.