Kirja-arvio: Runoja Mirkka Rekolan hengessä

Katja Seutu

Kuusilla mittaan aikaa

WSOY 2017. 64 s.

Filosofian tohtori Katja Seutu (s. 1973) on tutkinut muun muassa Mirkka Rekolan lyriikkaa ja Antti Hyryn proosaa. Kuusilla mittaan aikaa on Seudun toinen runoteos.

Esikoisteoksen tavoin monet runoista ankkuroituvat Helsingin merimaisemiin. Kaivopuisto, Munkkiniemi ja Seurasaari tarjoavat materiaalia luontohavainnoille. Niille Seudulla on silmää, mutta ilmaisu kärsii, kun runoa laajennetaan yleisemmälle tasolle.

Silloin tarkkarajaisetkin kuvat jähmettyvät. Mukaan tulee ilmattomuutta ja pingottuneisuutta. Selittelevän alleviivauksen voisi hyvin jättää pois ja tyytyä pelkkään näyttämiseen: ”En kosketa / tuon kevätkukan versoa, / tartun siitä kiinni /nojaisin, jos vain voisin. / Asettumisen, majoittumisen / ja sijoittumisen vaikea vaatimus.”

Yleistävä loppupyöristys liukuu käsistä: ”Ihminen kuljetaan / niin loppuun, että / hänen nuoruutensa päivät / eivät ole pääteltävissä hänen kasvoistaan./ Kengät varastoidaan.”

Maailma on kiven päälle rakennettu -sarja kunnioittaa Mirkka Rekolaa sekä kirkastuneella sisällöllään että muodollaan. Esikoisteoksen tapaan myös T.S. Eliot on läsnä: ”Sen kanssa ei ole leikkimistä, / tuhkakeskiviikko on tulossa, / valo nousee.”

Proosarunoissa on keskitystä: ”On helppo kiiruhtaa ohi, vaikeampaa kuunnella viitasammakkoa.”