Korpilahden teatteri: Veljeni Leijonamieli

Veljeni Leijonamieli

Minun teatterikesäni tähti on tässä. Korpilahden teatterin Veljeni Leijonamieli on kaikkea, mitä teatterilta voi toivoa. Se saa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin, se naurattaa ja vähän pelottaakin. Se pistää ajatukset liikkeelle. Hyvän ja pahan taistelu ihmissydämessä ja näyttämöllä on julmaa, mutta ilman taistelua ei synny ihmistä eikä ihmisyyttä, ainoastaan rikkahippusia.

Astrid Lindgrenin kirjat ovat koskettaneet väkeä ympäri maailman. Korpilahden esityksen pohjana oleva teos edustaa tuotannon vakavaa puolta.

Kun esitys alkaa 9-vuotiaan pojan kuolinvuoteelta, ja alkukohtausta seuraa isoveljen kuolema, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Suru ja kaipaus sattuvat sydänalaan, aina.

Olen harvoin hengittänyt niin tiheää teatterin lumoa kuin Korpilahden ensi-illassa. Yleisönä oli kaikenikäisiä katsojia lapsista vanhuksiin, eikä esitystä kertaakaan katkaissut tympääntynyt kitinä tai väsynyt rapistelu.

Oltiin todistamassa teatterin ihmettä: sitä, kuinka näyttämön tosi löytää kaikupohjan rampin toiselta puolen.

Turhaan ei yleisö ensi-illan päättyessä osoittanut suosiota seisaaltaan. Tässä esityksessä mikään yksityiskohta ei rikkonut teatterin taikaa.

Valot, puvut ja lavastus tukivat kokonaisuutta, rakensivat draamaa ja dramaturgiaa. Musiikilla oli erityinen rooli kohtausten rytmittäjänä ja tunnelman luojana. Vauhdikkaat tanssi- ja taistelukohtaukset toivat tarinaan väriä.

On vaikea pukea sanoiksi sitä loistetta, joka pikkuista Korppua – tai Kalle Leijonamieltä – esittäneen Riikka Pietilän silmistä heijastui. Nuoren näyttelijän koko olemus säteili läsnäoloa ja hallittua heittäytymistä rooliin. Yhteistyö viisaan Joonatan-veljen roolin tehneen Juha-Matti Ylitalon kanssa oli kaunista katsottavaa.

Pahan Tengilin (Kaija Nieminen) katalat soturit (mm. ilmeikkäät Lotta Hakanen ja Josefiina Uuranmäki) irrottivat yleisöstä naurunpyrskettä remellyksellään. Aikuiskatsojana en voinut samalla olla ajattelematta julman vallan kääntöpuolta: tyhjää uhoa, mielivaltaa, menneitä ja nykyisiä raakuuksia.

Ohjaajat Anu ja Iina Hakanen ovat työryhmineen tehneet teatteriesityksen, jolle kriitikon sanat eivät tee oikeutta. Menkää itse katsomaan.

Alkuperäisteksti: Astrid Lindgren. Sovitus: Alexander Mørk-Eidem (suom. J-P Pajunen). Ohjaus: Anu ja Iina Hakanen. Laulujen sävellys ja sovitus: I. Hakanen. Lavastus: Mikko Annala. Puvustus: A. Hakanen. Valot: Jon Pettersson. Maskeeraus: Kati Puustinen. Rooleissa: Riikka Pietilä, Juha-Matti Ylitalo, Lotta Hakanen, Josefiina Uuranmäki, Kaija Nieminen, Janna Salminen, Jenina Salminen, Aapo Salonen, Essi Aaltonen, Saana Peltola, Samu Hakanen.