Levyarvio: Mogwain post-rock on enää vain mukiinmenevää

Mogwai

Every Country's Sun

Rock Action

Arvio: 3/5

Glasgowlainen Mogwai, yksi 1990-luvun post-rock -liikehdinnän lipunkantajista, on keskittynyt viime vuosina lähinnä elokuvamusiikkiin. Siihen tarkoitukseen utuinen, väliin särökitaroita dynamiikan nimissä sotkeva maalailu sopiikin kenties omimmin. En tiedä voiko tietystä tyylisuuntauksesta varsinaisesti kadota puhti tai ajan henki ajaa ohi, mutta itselleni 90-luvun lopun ja 00-luvun ensimmäisen puoliskon post-rock -vallankumous on, ainakin toistaiseksi, auttamatta ohi.

Every Country's Sunissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Tuottajaksikin on pestattu erityisesti Mercury Revin ja The Flaming Lipsin levyistä tunnettu kulttihahmo Dave Fridmann, joka tuotti Mogwaita viimeksi vuoden 2001 Rock Actionilla. Eli ainakin rummut soivat isosti, jos ei muuta. Ongelma onkin juuri touhun yllätyksettömyydessä.

Aloitusbiisi Coolverine on klassisen sujuvaa kenkiintuijottelua ja harvinaisella vokaaliraidalla pulskistettu Party in the Dark ihan kelpoa valkoisen pojan indietä, mutta sitten alkaa keskitempoisen hymistelyn matto. Mukiinmenevää, mutta eihän se enää riitä. Vasta loppupään noisehtava säröpala Old Poisons saa mielenkiintoni hetkeksi virkoamaan.