Marimekon historia on kaunistelematon: Kuolemantuottamus, suhteita ja itsemurhayrityksiä

Tänään julkistettava journalistinen historiateos yhdestä suomalaisuuden ikonista, Marimekosta, avaa yritysmaailman ja yrittämisen taustoja ennen muuta henkilöiden kautta.

Kaunistelematon kokonaisuus kuvaa Armi Ratian ja muiden tunnettujen vaikuttajien persoona ja toimintatapoja suorasukaisesti.

Vaikka kirja sisältää joitakin paljastuksia se ei ole sensaatiohakuinen. Yksi ennen kertomattomista asioista on Armi Ratian aikanaan saama syyte kuolemantuottamuksesta.

Ratian ensimmäisestä itsemurhayrityksestä kerrottiin aikoinaan viikkolehdessä, toinen tulee julki ilmeisesti vasta nyt.

"Ei kovin arvokas paikka"

Ensimmäisen kerran Marimekon legendaarinen perustaja päätyi epätoivoiseen ratkaisuun vuonna 1966 jättitappiot tuottaneen Ruotsin näyttelyn jälkeen, kun välit aviopuoliso Viljo Ratiaan olivat jo kylmenneet eikä suhde amerikkalaisdiplomaatin kanssa ottanut purjeita alleen.

Unilääkkeiden yliannostus johti onneksi vain hoitojaksoon Hesperian sairaalan suljetulla osastolla.

Toisen kerran Armi Ratia uhkasi itsemurhalla seuraavalla vuosikymmenellä riitaannuttuaan pahoin kostean illanvieton aikana esikoisensa Ristomatin kanssa Bökarsin kartanolla.

Ratian aie hukuttautua rantaveteen tyssäsi hovimestari Antero Väisäsen väliintuloon.

– Olin vähän hädissäni. Menin rannalle ja sanoin, että et sinä tähän voi hukuttautua. Että ei käy. Bökarsin paskaviemärin pää laskee tähän. Että ei kovin arvokas paikka, Väisänen kertoo kirjassa Marimekko – suuria kuvioita.

Armi Ratian ja Urho Kekkosen suhde

Syytteen kuolemantuottamuksesta aiheutti Porvoon ja Helsingin välillä elokuussa 1966 tapahtunut onnettomuus.

Armi Ratia ajoi Marimekon Mersua kyydissään sveitsiläinen toimitusjohtaja, kun samaan suuntaan polkupyörällä ajanut iäkäs nainen horjahti auton eteen ja kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa.

Horjahduksen syyksi arvioitiin pyörän tangoissa roikkuneet suuret kassit.

Silminnäkijöiden lausuntojen perusteella Ratia vapautettiin syytteestä. Tapauksesta ei tiettävästi ole uutisoitu aiemmin.

Uutuuskirjan lupaamien paljastusten joukkoon voidaan kirjata myös kuvaukset Bökarsin usein huuruisista juhlista ja Armi Ratian alkoholin käytöstä.

Sekä omaiset että työtoverit myöntävät Ratian mieltymykseen järjestää juhlat, jos vähänkin syytä oli. Tarvittaessa aihe juhlimiseen keksittiin. Kukaan ei silti myönnä nähneensä häntä koskaan humalassa työpaikalla, vaikka Ratia olikin yhdenlainen työnarkomaani.

Kirjan paljastusosastoon kuuluu myös kuvaus Armi Ratian ja presidentti Urho Kekkosen suhteesta.

Kekkonen meni Bökarsin uuden navetan vihkiäisiin sen innoittamana, että oli Meksikon vierailulla kuullut presidentin puolison tietävän Suomesta vain Marimekon.

Ratia ja Kekkonen viihtyivät illalla hyvin yhdessä ja suhde syveni ystävyydeksi.

– Kai he muutaman kerran harrastivat seksiä, kuvaa Marimekkoa sen alkutaipaleella neuvoin ja taloudellisesti tukenut Ratian ystävä Jörn Donner suhteen laatua.

Kaappausyritys Ratian kuoleman jälkeen?

Riisuttu tarina avaa selkokielisesti yrityksen eri vaiheiden taustoja ja jossain mitassa myös eri henkilöiden motiiveja.

Kirjassa asioita lähestytään ennen muuta henkilöiden kuten Armi Ratian, Heikki O. Salosen, Kirsti Paakkasen, Mika Ihamuotilan ja monen muun kautta.

Avoimeksi jää yhä se, yrittivätkö yhtiön hallituksessa toimineet Jaakko Lassila ja Heikki Tavela vallata Marimekon Armi Ratian kuoleman jälkeen.

Osa haastatelluista uskoo kaappausyritykseen, osan mielestä se on jäänyt lähinnä ravintolapuheeksi.

Marimekon tähänastinen tarina perustuu kahden vahvan naisen rooliin ja panokseen yhtiön peräsimessä.

Karjalaissyntinen Armi Ratia ja keskisuomalaissyntyinen Kirsti Paakkanen on luonteeltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdisti halu antaa tilaa luovuudelle ja rajojen rikkomiselle sekä ympärivuorokautinen marimekkolaisuus.

Kirjassa kuvataan myös Marimekon Amer-vaihetta, kerrotaan miksi Ratia erosi SDP:n jäsenyydestä, kuvataan maailmanvalloitusta ja yhtiön kriisejä sekä uutta nousua Kirsi Paakkasen omistuksessa.

Tarjolla on uutta tietoa myös yhtiön nimen ja Mariskooli-maljan synnystä.

Oman lukunsa saavat Marimekon Kiteen ja Sulkavan tehtaat. Yksi syy Marimekon, karjalaissuomalaisen brändin, Kiteen tehtaan perustamiselle oli paikkakunnan läheisyys Ratian synnyinkunnan Pälkjärven kanssa.

Hanketta vauhdittivat Kiteen kuntapäättäjät kutsumalla Armi Ratian ensin Kiteelle ja tekemällä sitten legendaarisen vastavierailun tämän kotiin. Kiteen tehtaan vihkiäisiin ja sen jälkeisiin yösaunojaisiin osallistui myös presidentti Kekkonen.

Marimekko on pala suomalaisten perheyritysten kirjavaa tarinaa.

Siihen sopii hyvin Mika Ihamuotilan omassa haastatteluosuudessaan esittämä yllättävä näkemys tulevaisuudesta.

– Uskon, että lyhytjänteinen kapitalismi tulee kaatumaan ihan täysin ja tulee olemaan tilaa pitkäjänteisille sitoutuneille omistajille.

Marimekko – Suuria kuvioita. Toim. Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen, Annina Vainio, Nina Karlsson ja Otto Ponto. Into Kustannus.