Miekkailija

Miekkailija

Arvio: 4/5

Klaus Härön ensi-iltaelokuva Miekkailija sijoittuu 1950-luvun alun Neuvosto-Eestiin ja Haapsalun rannikkokaupunkiin, jonne saapuu kerronnan alussa Endel Nelis (Märt Avandi) -niminen miekkamies. Hän opettaa paikallisessa koulussa.

Miehellä on arvoituksellinen menneisyytensä, jonka vuoksi salainen poliisi jahtaa häntä. Miekkailijan tarina onkin ulottuvuuksiltaan erittäin mielenkiintoinen. Elokuva on pääosin vironkielinen, mutta myös venäjää kuullaan. Käsikirjoituksesta vastaa Anna Heinämaa ja tarina perustuu todellisiin tapahtumiin.

Endel haluaa laajentaa urheiluopetustaan ja aloittaa miekkakoulun lapsille, jotka hullaantuvat tähän harvinaiseen lajiin. Endel kohtaa myös Kadrin (Ursula Ratasepp), yhden koulun muista opettajista, ja nainen kiinnostuu erikoisesta miehestä. Suunnitteilla oleva Leningradin turnausmatka vaarantaa Endelin tulevaisuuden.

Miekkailija todistaa hyvin sen miten pienten detaljien myötä avautuva kerronta saavuttaa suuria viittauksellisia tasoja. Miekkailu sinänsä on hyvin tarkkaa ja kurinalaista toimintaa, joka vaatii erityistä huolellisuutta. Nämä ovat myös Härön elokuvanteon peruspilarit.

Miekkailija sisältää toiveikasta tilanteiden läsnäoloa ja arvokasta luontevan inhimillisyyden kosketusta, joka on ennenkin leimannut Härön elokuvia. Hänen esikoisteoksensa, nuoren suomalaistytön kielen ja identiteetin etsintää kuvannut Näkymätön Elina (2003) sijoittui myös 1950-luvulle, mutta sillä kertaa Pohjois-Ruotsiin.

Äideistä parhain (2005) käsitteli Ruotsiin lähetettyjen suomalaisten sotalasten kohtaloita, ja Ruotsiin sijoittui myös Uusi ihminen (2007), jonka aiheena olivat viranomaisten 1950-luvulla köyhiin ja sairaisiin naisiin kohdistamat sterilisoinnit. Postia pappi Jaakobille (2009) kuvasi sokean papin ja armahduksen saaneen vangin kohtaamista harvinaisella hartaudella.

Miekkailijan kokonaisilmeessä on herkkyyden ohella tiettyä yleispätevyyttä. Viron historia neuvostotasavaltojen osana on konkreettisesti läsnä kun poliittisia ja ideologisia taustoja nostetaan esiin. Stalinin ajan puhdistusten ilmapiiri heijastuu koulun rehtorin (Hendrik Toompere) hahmossa. Hänellä on omat epäilynsä Endelin menneisyyden suhteen.

Pääpaino on kuitenkin ihmisyhteisön ja yksilöiden kuvauksessa ja siinä innoittuneisuudessa, mikä seuraa kun miekkailija ottaa runsaan lapsikatraan hoiviinsa. Tällaisten tasojen syvempi ymmärrys on tärkeä osa Härön ohjaajakuvaa. Eestiläisen kulttuurin myötä näihin elementteihin saadaan uusia sytykkeitä.

Miekkailija on selkeärakenteinen ja monisäikeinen teos, joka puhuttelee aidolla otteellaan ja vivahteikkailla näyttelijäsuorituksillaan. Märt Avandi ja Ursula Ratasepp ovat hyvin läsnä kerronnan hetkissä ja lapsinäyttelijät tuovat mukaan spontaaneja ilon hetkiä.

Teoksen kuvaratkaisut ovat kauttaaltaan toimivia. Haapsalun miljöö on tyylillinen valinta, joka onnistuu erityisellä tavalla. Puukaupungin rauhallisessa todellisuudessa on taiten havainnoitua ajallista patinaa, joka korostaa teoksen teemoja, ystävyyden ja rakkauden ilmitulemista. Muutamat merenrantamaiseman kaislikkoihin sijoittuvat laajemmat kuvat rakentuvat hienosti kerrontaan.

Klaus Härö on pystynyt luomaan elokuvallisen periodidraaman, jonka tunnelmassa on ajatonta ja vaistomaista historian ja eletyn elämän kohtalollista läsnäoloa.

Ohjaus: Klaus Härö. Käsikirjoitus: Anna Heinämaa. Tyylilaji: draama. Rooleissa: Märt Avandi, Ursula Ratasepp, Hendrik Toompere. K7.