Näyttelyarvio: Kuvia Purnun ajasta

Moni nykytaiteilija käsittelee teoksissaan aikaa ja sen mahdottomia perspektiivejä.

Loistava aika

Purnun 50-vuotisjuhlanäyttely

Taidekeskus Purnu 6.8. saakka.

Ensimmäinen Purnun kesänäyttely järjestettiin Suomen 50-vuotisjuhlavuonna 1967. Nyt on siis vuorossa Purnun 50-vuotisjuhla. Taidekeskuksen Loistava aika -kesänäyttelyn ajatuksena on yhdistää uutta taidetta ja ensimmäisessä kesänäyttelyssä esillä olleiden taiteilijoiden teoksia.

Lopputuloksena on hyvin epäpurnumainen näyttely. Kun taidekeskuksessa on 2000-luvulla totuttu näkemään runsaita katsauksia kotimaiseen nykytaiteeseen, nyt halleja on jaettu vanhan ja uuden taiteen välillä. Ympärilleen voi katsoa kuin liikkuisi ajassa: yksi hallin seinä on 1970-luvulla, toinen vuodessa 2017.

Säännölliselle Purnun-kävijälle halleihin liittyy suurta nostalgiaa. Monta menneiden vuosien teosta tulee mieleen ihan vain halliin astuessa. Historiallinen näkökulma onkin sinänsä kiinnostava. Monin paikoin ripustus tuntuu kuitenkin pakotetulta. On haluttu tuoda vanhemmat teokset yhteen uusien kanssa, vaikka ne eivät aina tuota yhdessä mitään sen suurempaa ajatusta.

Toinen ripustuksellinen ongelma liittyy videoteoksiin, joista monet ovat pituudeltaan 20–30 minuuttia. On mahdoton ajatus käyttää tunteja videoteosten katselemiseen Purnun avoimissa, lämmittämättömissä halleissa viileänä päivänä.

Hienojakin hetkiä näyttelyssä on. Moni mukaan valittu nykytaiteilija käsittelee teoksissaan aikaa ja sen mahdottomia perspektiivejä.

Liinu Grönlundin videoinstallaatiossa rotat perivät maan ihmisen jälkeen ja toimivat jonkinlaisena tiedostavana muistina – ainoana, joka tulee muistamaan meidän aikakautemme. Grönlundin toisen videon edessä pohdin ihmisen luontosuhdetta ja sitä, onko mikään luontokuvaus enää koskaan puhtaasti iloista. Kaikessa on nyt alaviite: tuho etenee.

Elina Vainion Aeolian processes -installaatio näyttää maailman, jonka tuuli on kuluttanut hiekaksi. Hiekan alta erottuu aaltopeltiä ja tiiliä. Ihminen on elänyt, rakentanut ja menettänyt.

Neloshallin suuresta ikkunasta avautuva viidakkomainen maisema pääsee kerrankin osaksi teosta. Vainion hiekka-aavikko alleviivaa rehevän maailman väliaikaisuutta. Kunhan kuluu vuosituhansia, kukaan ei enää ymmärrä meitä ja elinympäristöämme.

Päivikki Alaräihän Presidentin elämä -installaatio ottaa sekin näyttelyhallin haltuun. Taiteilija on maalannut hallin seinien saumoja piiloon ja luonut näin seesteisiä alueita, jotka muuttavat tavallisen seinätekstuurin hengitykseksi. Installaatio antaa luvan katsoa huonetta, johon taide ulkopuolelta tuodaan. Seinille ripustettujen maalausten välit ovat merkittäviä, kuin pisteitä lauseiden lopussa.

Purnu (Mustasaari 63, Orivesi). Kuraattorit Miina Hujala ja Arttu Merimaa. Taiteilijat: Päivikki Alaräihä, Liinu Grönlund, Jaakko Pallasvuo & Anni Puolakka, Nestori Syrjälä ja Elina Vainio sekä ensimmäisen Purnu-ryhmän taiteilijat Taisto Ahtola, Erik Enroth, Unto Koistinen, Pentti Melanen, Ernst Mether-Borgström, Tuulikki Pietilä ja Aimo Tukiainen.