Painajainen kaukana Hollywoodin valtavirrasta – Mother! hämmensi Venetsian elokuvajuhlilla

Darren Aronofskyn surrealismiin kallistuva kauhutarina jakoi mielipiteet voimakkaammin kuin mikään muu Venetsian elokuvajuhlien kilpasarjan elokuvista.

Kertooko Mother! maailmanlopusta, taiteilijan uhrauksista vai julkisuuden haasteista? Darren Aronofskyn surrealismiin kallistuva kauhutarina jakoi mielipiteet voimakkaammin kuin mikään muu Venetsian elokuvajuhlien kilpasarjan elokuvista. Elokuvan luokittelu yhteen lajityyppiin on mahdotonta, sillä siinä ei ole totutun kaltaista tarinarakennetta.

Jennifer Lawrence ja Javier Bardem esittävät Mother!:issa pariskuntaa, joka remontoi syrjäistä taloa. Mies on runoilija, joka ei saa uutta teosta aikaan. Taloon saapuu runoilijaa ihailevia muukalaisia, ja Lawrencen esittämä nainen joutuu asteittain pakokauhun valtaan.

– Mother!:in on tarkoitus olla mysteeri, ohjaaja-käsikirjoittaja Aronofsky sanoi elokuvan lehdistötilaisuudessa.

– Black Swania kirjoitin kymmenen vuotta, Noahia 20 vuotta. Tämä käsikirjoitus syntyi viidessä päivässä. Sen synnytti tällä planeetalla eläminen ja sen näkeminen, mitä ympärillämme tapahtuu ilman, että voimme tehdä mitään. Koin raivoa ja vihaa.

Luontoaktivistinakin tunnettu Aronofsky lyö valkokankaalle sotaa, kannibalismia ja mätänemistä. Silti kaikki tapahtuu yhdessä talossa.

– Tämä on vuoristorata. Tule, jos uskallat mennä silmukasta pari kertaa, ohjaaja summasi.

 

Katsoja tulkitsee itse

Ainakaan Mother! ei ole millään tavalla tyypillinen amerikkalainen elokuva, vaikka rahoitus on Hollywoodista ja pääosan Lawrence on yksi tämän hetken suurimmista tähdistä. Aronofsky myönsi keskeisimmän inspiraation tulleen Raamatusta.

– Työnimi oli Kuudes päivä. Miettikää sitä raamatullisesta näkökulmasta.

Hän kirjoitti elokuvan nimenomaan Lawrencelle. Heistä tuli kuvausten aikana pari tosielämässä, mistä näyttelijät lehdistötilaisuudessa vitsailivat. Itse rooli oli Lawrencen mukaan hänen uransa vaativin.

– En ole näytellyt tällaista hahmoa enkä ole joutunut repimään itsestäni irti näin paljoa, hän kuvaili.

Nimettömäksi jäävän roolihahmon koettelemukset ovat äärimmäisiä.

– Tarinan vertauskuvallisuus ei vaikuta siihen, miten näyttelijä työnsä tekee. Yritin vain löytää hahmon oman totuuden.

Javier Bardem uskoi, ettei elokuvalle ole yhtä oikeaa tulkintaa.

– Mother!:in voi lukea monella tavalla. Katsoja voi valita sen, mikä on hänelle merkityksellisin, Bardem totesi.

 

Fanien piirittämät

Yksi tulkinta Motherista liittyy taiteilijuuteen. Runoilijahahmo on nähty Aronofskyn omakuvana. Ehkä tarina kertoo taiteen voimasta ja toisaalta fanien arvaamattomuudesta.

– Ilman faneja en voisi tehdä työkseni tätä, mitä rakastan tehdä. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ihailijoilleni, Lawrence sanoi.

– Elokuvamme käsittelee kuitenkin ihmisen toisenlaista kyltymättömyyttä.

Aronofsky vaikutti yllättyneeltä siitä, miten laajalti häneen, Lawrenceen ja ihailijajoukkoihin liittyvä tulkinta elokuvasta on levinnyt.

– Tämä ei ole asia, jota tavoittelin, mutta se näyttäisi välittyvän voimakkaasti.

Michelle Pfeiffer, joka näyttelee erästä muukalaisista, veti tarinasta kuitenkin yhteyden omiin kokemuksiinsa. Hän itse on ollut julkisuudessa jo 35 vuoden ajan.

– Kuuluisan ihmisen ympärillä oleville läheisille julkinen huomio on ainoastaan tunkeutumista. Heille se ei ole yhtään palkitsevaa, Pfeiffer pohti.

 

Tästä on kyse: Mysteerielokuvaa Bunuelin jäljillä

– Suomen ensi-ilta on perjantaina 15. syyskuuta

– Aiemmin muun muassa Black Swanin, The Wrestlerin ja Unelmien sielunmessun ohjanneen Darren Aronofskyn seitsemäs elokuva

– Mother! osallistui kilpailuun Venetsian elokuvajuhlilla, mutta ei voittanut palkintoja

– Aronofskyn mukaan keskeisiä inspiraation lähteitä ovat Raamattu ja Luis Bunuelin ohjaama Tuhon enkeli

– "Bunuel sijoitti elokuvassaan yhteiskunnallisia rakenteita yhteen huoneeseen ja antoi niiden hajota. Tein samaa ihmiskunnan historialla", Aronofsky kuvaili Venetsiassa

– Kriitikkovastaanotto oli ristiriitainen: esimerkiksi Varietyn Owen Gleibermanin mukaan elokuva kertoo ongelmallisesti "kaikesta ja ei yhtään mistään", mutta The Guardianin Peter Bradshaw kehui sitä viiden tähden arviossaan ihmeelliseksi ja anarkistiseksi.