"Penttihän oli aina vähän sellainen vastarannan kiiski"

Finlandia-palkittu Pentti Holappa avasi kirjallisuudessa uusia uria.

Kirjailija Pentti Holappa oli sitoutunut ranskalaiseen modernismiin, ja oli sen takia tavallaan Suomessa outolintu, kuvailee kirjailija, kirjallisuustieteen tohtori Taru Väyrynen edesmennyttä kirjailijaa Pentti Holappaa. Väyrynen oli paitsi Holapan tuttava myös tämän tuotannon tutkija.

– Penttihän oli aina vähän sellainen vastarannan kiiski. Hieman vaikea ihminen. Tavallaan kovin itsetietoinen, tavallaan vähän alemmuudentuntoinen, Väyrynen sanoo.

Vain kansakoulun käynyt Holappa liikkui akateemisessa tuttavapiirissä, ja tämä teki hänestä Väyrysen mielestä hieman hyökkäävän.

– Hän ajatteli, että kyllä hän on yhtä fiksu kuin te, mutta te ette sitä kuitenkaan ymmärrä.

Suomalaisessa kirjallisuudessa Holappa aukaisi Väyrysen mielestä valtavirran ulkopuolelta toisenlaista linjaa. Väyrynen uskookin Holapan olleen monelle esikuva siitä, että toisinkin voi kirjoittaa.

"Päältä helppo, sisältä vaikea kirjailija"

Sitoutuminen ranskalaiseen modernismiin näkyi myös Holapan omassa kirjallisessa tuotannossa.

– Pentin kirjoissa on paljon enemmän kuin mitä päältä huomaa. Hän kätki (kirjoihinsa) filosofiaa aika paljon. Pentti on päältä helppo, mutta sisältä vaikea kirjailija, Väyrynen kuvaa.

Holapan myöhäiset runot ovat Väyrysen mielestä huikean hienoja, yhtään vähättelemättä aikaisempiakaan.

Vuonna 1998 Holappa sai Finlandia-palkinnon romaanistaan Ystävän muotokuva, joka kertoo tarinan kahden miehen, kuvataiteilijan ja runoilijan, välisestä rakastavasta ja raastavasta ystävyydestä sodanjälkeisinä vuosina. Voittajan valinnut näyttelijä Liisamaija Laaksonen totesi kirjan käsitelleen paljon muutakin kuin rakkautta, esimerkiksi ajankohdan kulttuurielämää.

– Ystävän muotokuva on toki suuri homoromaanikin, mutta tämä on taiteilijaromaani. Kyllähän jotkut arvioijat ymmärsivät, että tämä on suuri taiteilijaromaani.

Tuottelias kirjailija

Omaa suhdettaan Holappaan Väyrynen kuvaa pikemminkin tuttavuudeksi kuin ystävyydeksi.

– Pentti oli hyvin varautunut. Koska olin tutkija, joka tutki hänen tuotantoaan, Pentti tarkkaili minua koko ajan epäluuloisesti, Väyrynen naurahtaa.

Suhteet olivat kuitenkin hyvät, ja Väyrynen kuvailee Holappaa hienoksi, asialliseksi ja upeaksi ihmiseksi.

Holappa kirjoitti kymmeniä runokokoelmia, romaaneja, näytelmiä, matka- ja päiväkirjoja, esseitä ja kolumneja. Hän on myös muun muassa suomentanut kirjallisuutta, perustanut lehtiä ja toiminut Kirjailijaliiton sihteerinä. Lisäksi hän toimi vuonna 1972 Rafael Paasion sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen toisena opetusministerinä.

Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai 1951 ja 1981 ja Finlandia-palkinnon 1998.

Holappa kuoli tiistaina kotonaan Helsingissä. Hän oli 90-vuotias.

Yön uutiskooste: Pentti Holappa on kuollut, Niinistö kiitti vauvaonnitteluista, Trumpilla ei tarvetta lisätä ydinaseita