Kulttuuri

Riikka Palander - Maa muistaa matkustajan

RIIKKA PALANDER
Maa muistaa matkustajan
Sanasato 2010, 59 s.
"-- Olen oppinut painovoiman, voinko oppia sen pois, / sana on puhuttu suuhuni, / voinko puhaltaa sen suustani kuin linnun?"

Riikka Palanderin (s. 1986) esikoiskokoelman runot ovat ennen kaikkea vanhoista merkityksistä luopumista, sanojen puhumista uudelleen. Maa muistaa matkustajan rakentuu toisin tietämisen varaan: olennaista on näkökulmien kääntäminen ympäri - uuden ja itselle toden olemisen löytäminen.

Tyypillisesti tätä ilmentää Palanderin runoissa tutun kääntäminen toiseksi: "Vain tuttuun eksyy, kartan verkko on ansa", "Metsä on eksynyt kun huudan, ei vastaa", "Musiikki kuulee minut". Näkökulman kääntäminen saa kokoelmassa anismistisiakin sävyjä: "maa muistaa matkustajan, / hiekansirut tuntevat hänen jalkapohjiensa uurteet".

Kielen ja sanojen riittämättömyys on kokoelman keskeinen teema: "-- Älä sano. Älä puhu. Sanoja on liikaa. / Hiljaa veri sinussa kiertää / uusia reittejään, / piirtää karttaa ruumiin piilossa". Runolla on kyky päästä lähemmäksi sitä, mitä ei voi sanoa. Palanderin runoissa tämä kyky saa lähes maagisen kasvutilan: sanojen voima yllättää runo runolta.

Riikka Palander on Jyväskylässä asuva filosofian opiskelija. Hän on opiskellut myös Oriveden opiston kirjoittajalukiossa. Maa muistaa matkustajan on poikkeuksellisen vahva esikoisteos, joka tiiviydessään ja lyhyessä muodossaan on hämmästyttävän täyttä runoa.