"Se on sopivan sairas, omituinen ihmistutkielma"

Teatteri: Maria Jotunin 1930-luvun perhehelvettikuvaus päätyy lopultakin näyttämölle Jyväskylässä.

Jyväskylän harrastajateatterit ovat kolmenkymmenen viime vuoden aikana tuoneet ensi-iltaan Maria Jotunin (1880–1943) tekstiin perustuvia näytelmiä vain hyvin harvoin.

Vuonna 1994 Huoneteatterissa esitettiin Juhannustarina. Pasi Luhtaniemi oli dramatisoinut tekstin Jotunin novelleista ja Huojuvan talon osista, Tiina Luhtaniemi ohjasi.

Jotunin Huojuvaa taloa ei puolestaan ole nähty jyväskyläläistuotantona koskaan, mutta perjantaina asiaan saadaan korjaus. Silloin Huoneteatteri avaa syyskautensa Jarmo Lintusen ohjaamalla versiolla.

Jarmo Lintunen on kymmenen viime vuoden aikana ohjannut lähinnä hupailuja. Vuonna 2014 Huoneteatterin pikkujoulukauden näytelmänä nähtiin Kahden herran palvelija, vuotta aiemmin Oy Taikahuilu Ab, joka toi Mozartin kuuluisan oopperan tarinan nykypäivään. Syksyn 2012 Pienessä rahassa läsnä oli elon synkkäkin puoli, vuoden 2009 Luulosairaassa ei niinkään.

Ja nyt on luvassa perheväkivaltaa, ahdistusta, lamaannuttavaa tuhoaviin olosuhteisiin jumitusta ja kuolemia. Onko Huojuva talo synkin näytelmä, jonka olet ohjannut?

– On se varmaan ainakin synkeimmästä päästä. Hämähäkkinaisen suudelma oli 1990-luvulla synkeä, mutta tämä taitaa olla vähintäänkin väkivaltaisin ja graavein.

Huojuva talo on ollut Lintuselle yksi ”ikuisuusjutuista, jotka pitää joskus tehdä”. 1980-luvulla hän luki Jotunin liki 600-sivuisen romaanin ja näki muun muassa teoksen ensimmäisen näyttämösovituksen Lappeenrannan kaupunginteatterissa.

– Se on sopivan sairas, omituinen ihmistutkielma, ja jotenkin tarina jäi kutkuttamaan, Lintunen analysoi.

Muutamia vuosia sitten Huojuva talo nousi jälleen esiin, kun Lintunen ja näyttelijä Katja Pihlaja alkoivat sattumalta keskustella näytelmistä, joita olisi ”kiva vielä joskus tehdä”.

– Aloin puhua Huojuvasta talosta. Katja sanoi, että hän on aina halunnut tehdä Lean roolin.

Aluksi Lintunen ja Pihlaja pohtivat muun muassa monologidramatisointia, jossa näyttelijän lisäksi olisi esiintynyt tanssija.

Lopulta Huoneteatterille päätyi Heini Tolan tekemä dramatisointi, joka nähtiin ensimmäisen kerran Teatteri Avoimissa ovissa vuonna 2013.

– Tässä on jollakin tapaa leikittelevä rakenne. Totta kai edelleen kyseessä on rankka tutkielma ihmisen mielestä ja perheväkivallan syistä, mutta Tolan dramatisointi tasapainoilee synkkien ja positiivisten tunteiden, rankkuuden ja keventävän huumorin välillä, Lintunen sanoo.

Tolan dramatisoinnissa tarinan henkilöitä on vähennetty huomattavasti. Huoneteatterin versiossa heitä esittää kuusi näyttelijää. Katja Pihlaja esittää Lea Markkua ja Jari Määttä hänen puolisoaan Eero Markkua – kyseessä on muuten eräs suurista toiverooleista myös Määtälle.

Muissa osissa nähdään Jenna Simpanen, Mari Smolander, Jukka Jääskelä ja viimeksi Huoneteatterin Päällystakin pääosassa loistanut Kari Eloranta.

Musiikki on Lintusen luottosäveltäjän Ari Järvisen, koreografia Helena Ratisen.

Arvio ensi-illasta sunnuntain kulttuurisivuilla.

Uusimmat

Kulttuuri

Kirja-arvio: Saamelaisten mennyttä maailmaa kaikin aistein

Lehti etsii uusia kansalliskirjailijoita – useilla ehdokkailla taustaa Keski-Suomessa

Psykoosiin, suljetulle ja lopuksi pois – Jyväskylässä nähdään omaelämäkerrallinen Hullu-näytelmä

Jäätynyt mies sulaa tanssijaksi Tanssin ajassa – Nykytanssifestivaali alkaa torstaina

Kirja-arvio: Liike ei lakkaa liikuttamasta

Rajuilma oli sekoilua, seksiä ja tien avausta

Sydän-Suomessa soi itsenäisyyden aikaa

Kirja-arvio: Rajuilma oli ohittamaton osa Jyväskylän rockhistoriaa

Maria Lund on kyllästynyt selittämään, miksi muutti Hankasalmelle – lue kipakka kolumni

Kirja-arvio: Myytillä maustettu matka ihmisyyteen

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.