Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä

Siiri Enoranta
Surunhauras, lasinterävä
WSOY 2015. 473 s.

Siiri Enorannan fantasiakirjat yllättävät lukijansa mielikuvituksellisilla hahmoilla, tapahtumavyöryillä ja miljöillä. Kaunis kieli soljuu ja pysyy hallinnassa monisatasivuisissa teoksissa.

Enorannan uusin kirja Surunhauras, lasinterävä on fantasian ystäville mannaa, jossa fantasiaan sekoittuu faabelimaisia hahmoja ja sadun kauneutta.

Romaani kertoo valtameren takana elävästä Surukauriin onnellisesta kansasta, joka uskoo kauriiden voimaan suojella kansaa ja nähdä tulevaisuuteen. Surukauris ilmestyy vain kerran jokaiselle, kun hän täyttää kuusi vuotta.

Sidrineaissa Läntisellä merimantereella pitää hoviaan lasittariensa kanssa kuusitoistavuotias yksinvaltias Sarastuksen Lasinkirkas prinsessa Sadeia. Sidrineaissa valta on naisilla. Matriarkaalisessa yhteiskunnassa miehet edustavat saastaa, rappiota ja tuhoa.

Sarastuksen palatsissa on hyytävää valtapeliä ja lasittarien välistä kilpailua siitä, kenet Sadeia haluaa vierelleen. Omaa myrkkyään heittää pieni mustatukkainen paholaistyttö, joka on ottanut omia oikeuksiaan.

Kirjan keskiön muodostaa Surukauriin kansan kuusivuotias Uli. Poika haluaa pois saarelta, sillä nähtyään surukauriin hän uskoo sen tuovan itselleen ja kansalle suurta surua. Uli lähettää pullopostia toivoen, että joku löytää hänen viestinsä.

Surunhauras, lasinterävä on monisäikeinen kudelma valtasuhteista, unelmista, riippuvuudesta ja halusta kuulua johonkin. Kirjassa on surumielisyyttä mutta myös iloa ja toivoa. Juoni kulkee jouhevasti, kun jokainen keskeinen henkilö kertoo omaa tarinaansa.

Enorannan mielikuvitus ja tarinankerronnan tavat ovat ihailtavat.