"Spede-huumori ei ole vanhentunut, mutta sketsit ovat liian pitkiä nykyihmiselle"

Uusi elämäkerta valaisee, kuinka nuoren Speden hupi jalostui näköradioon ja valkokankaalle.

Viihdeguru Pertti "Spede" Pasaselle (1930–2001) ominainen huumori ei ole vanhentunutta, mutta sketsien verkkainen esitystapa koettelee nopeaan kuvarytmiin tottunutta nykyajan ihmistä. Näin arvioi tuoreen Spede-elämäkerran kirjoittaja Tuomas Marjamäki STT:lle.

– Monen minuutin sketsi ei aukea, koska meidän keskittymiskykymme on ihan nolla – kaiken pitää olla muutaman sekunnin mittaisia juttuja, Marjamäki pohtii.

– Niistä pitäisi tehdä paljon lyhyempiä nykyihmisten kärsivällisyyskykyyn nähden. Niissä on hirveän hyviä juttuja, jotka toimisivat nykyäänkin, mutta se vaatisi sen editoimisen.

Hän huomauttaa, että monille takavuosien Spede-sketsien aihepiireille ja kohteille nauretaan samalla tavalla edelleenkin. Näitä ovat esimerkiksi byrokratia ja auktoriteetit. Alati puhuttelevaksi aiheeksi Marjamäki listaa myös naisen ja miehen suhdekiemurat, mutta lähestymistapa niihin olisi nykyisin erilainen kuin mitä Speden miehinen vinkkeli oli.

– Tänä päivänä ei pystytä eikä haluta tehdä sen tyyppisiä juttuja, koska se on vanhaa maailmaa. Niissä on erilainen sävy nykyään.

Loi jo kouluaineissa Pula-ahon puhetavan

Marjamäen laatima Spede, nimittäin -elämäkerta (Docendo) kertoo, kuinka huumorin lahjalla siunattu nuorukainen eteni Savosta pääkaupunkiin ja koko kansan hauskuuttajaksi. Kirja valaisee, kuinka nuoruudessa luonnostellut hupijutut jalostuivat myöhemmin radioon, televisioon ja valkokankaalle niin papukaija G. Pula-aho -radiohupailuiksi, Spede Show -sketseiksi kuin Turhapuro-filmeiksikin.

Monipuolisena lähdeaineistona ovat noin viidenkymmenen haastateltavan lisäksi muun muassa Speden säilyneet kouluainevihkot sekä kirjeet, pakinat ja näytelmäkäsikirjoitukset.

– Jo varhaisissa kouluaineissa Spede oli luonut hassuja hahmoja, jotka korvasivat d-kirjaimet t-kirjaimilla. Tämä puhevika tarttui Pula-ahoon ja myöhemmin myös Uuno Turhapuroon ja Härski Hartikaiseen, joista jälkimmäinen artikuloi Pula-ahon tavoin hampaat yhdessä, kirjassa kerrotaan.

Marjamäen 400-sivuinen kirja julkistettiin torstaina Helsingissä. Aiempi elämäkerta, Tommi Aition kirjoittama Spede (Tammi) ilmestyi vuonna 2002.

Spedestä julki jo toinen elämäkerta