Teatteriarvio: Kansallisteatterin Rikhard III on kipeästi kiinni tässä ajassa

Kansallisteatteri

Rikhard III

Ohjaaja Jussi Nikkilän debyytti Kansallisteatterissa on tyylipuhdas murhenäytelmä, jossa ei säästellä verta, hikeä eikä kyyneleitä. Nikkilä on opiskellut Shakespearen teatteria Lontoossa, ja teoksen päällä leijuukin “oikeaoppisuuden tavoite”. Ja mikäs siinä. Kun perinteinen alkujähmeys on selätetty, esittämisen tapa muuttuu varsin vetovoimaiseksi.

Gloucesterin herttua Rikhard (Kristo Salminen) on läpeensä epämiellyttävä mies. Kun läpeensä epämiellyttävä mies keksii haluta kuninkaaksi ja löytää siihen keinot, jälki on karmivaa. Päät putoilevat, kun kyttyräselkäinen, tynkäkätinen tyranni jyrää kaikki tieltään, mukaan lukien oman veljensä ja nuoret veljenpoikansa. Tuhon tie johtaa valtaistuimelle, mutta lasisen hauraalle sellaiselle.

Nimiroolissa nähtävä Salminen tekee häkellyttävän roolisuorituksen. Se, että onnistuu tulkitsemaan absoluuttisen pahaa hahmoa nyanssien täyteisesti ja sävykkäästi on todellinen taidonnäyte.

Hullunkiilto silmissään pauhaava kuningas on hetki hetkeltä ryvettyneempi. On vaikea tunnistaa, tunteeko tätä “sanoinkuvaamatonta möykkyä” kohtaan sääliä, pelkoa vai inhoa.

Suuri kunnia siitä, että vallanpitäjä tuntuu näin vastenmieliseltä, lankeaa alamaisten esittäjille. Heikki Pitkänen, Milka Ahlroth, Antti Pääkkönen ja Juha Varis tekevät lukuisia rooleja lordeista ja kuningataräideistä murhamiehiin.

Koskettavin hahmo on Pitkäsen näyttelemä Anna, joka joutuu alistumaan Rikhardin vaimoksi, vaikka tämä on juuri tapattanut Annan puolison. Iljettävimpiä kohtauksia miesmuistiin puolestaan on kohtaus, jossa Alhrothin esittämän Elisabetin on luvattava tyttärensä Rikhardin uudeksi vaimoksi, vaikka Rikhard on murhannut Elisabetin kaksi nuorta poikaa.

Pääkkösen ja Variksen roolirepertuaarista vaikuttavimmat ovat Pääkkösen Margareeta ja Variksen Buckinghamin herttua.

Sävellyksestä ja äänisuunnittelusta vastaava Mila Laine toimii esityksen livemuusikkona. Erityisesti sellolla hän maalailee varsin hyytäviä tunnelmasoundeja.

Paikoitellen mutkat vedetään liian suoriksi. Pussi päähän ja pois lavalta on liian nopea kuolema merkittävälle hahmolle. Kiitosta sen sijaan voi antaa siitä, että sysipimeässä näytelmässä nähdäänkin äkkiä diktaattori mussuttamassa mansikoita tai lavastamassa viattomuuttaan laulaen kuin kuoropoika. Tällaiset välähdykset tuovat kutkuttavaa vastapainoa mahtipontiselle epookkinäyttelemiselle.

Vaikka näyttämö pestään lopuksi lämpimällä valolla, esitys jättää jäisen olon ja hyvä niin.

Valta on vaarallista ja väärinkäytettynä turmelevaa. Tätä rumaa asiaa on turha käydä kaunistelemaan.

Ohjaus: Jussi Nikkilä. Suomennos: Matti Rossi. Sovitus: Anna Viitala. Rooleissa mm.: Kristo Salminen, Milka Ahlroth, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Juha Varis.