Teatteriarvio: Rakkaudesta, rakkaudettomuudesta ja kaipauksesta

Kolme sisarta häikäisee visuaalisuudellaan, musiikillaan ja pakahduttavalla tunnelmallaan.

Jyväskylän kaupunginteatteri

Kolme sisarta

Ensi-ilta suurella näyttämöllä 23.9.2017

Kaupunginteatterissa tehdään aikaloikka 1900-luvun vaihteen Venäjälle, missä neljä sisarusta elää kartanossaan ja unelmoi paluusta kaivattuun Moskovaan. Anton Tšehov antoi näytelmälleen nimeksi Kolme sisarta, ja aivan oikein: näyttämön tapahtumia eletään kolmen sisaren, Olgan, Mašan ja Irinan kautta.

Mitä sanottavaa vuonna 1901 julkaistulla ja ensiesitetyllä näytelmällä on tämän ajan ihmiselle?

Paljonkin. Näytelmä kertoo rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, tyhjyydestä ja kaipauksesta niin koskettavasti, ettei siihen ole mitään lisättävää.

Kaupunginteatterin Kolme sisarta on uudistunut. Suomennos on edelleen se tuoreempi, Martti Anhavan tekemä, mutta Annukka Kiurun ja ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanaisen sovitus tuo näyttämöllepanoon tuoreutta. Esityksen alku- ja loppukohtaukset – ortodoksikirkon kellojen kilkatus ja Olgan (Hanna Liinoja) monologi – sekä herättävät odotuksia että sulkevat draaman kehän kauniisti. Keinotekoisia kikkailuja ei tästä esityksestä löydy.

Tapahtumien keskiössä on sisarten ja heidän veljensä Andrein (Aaro Vuotila) – koti, jonne paikkakunnalle sijoitetun rykmentin sotilaat kokoontuvat. Kun velvollisuus kaitsee intohimoa ja laskelmoivuus kohtaa sydämen sivistyksen, törmäävät erilaiset maailmankatsomukset kipeästi.

Hanna Liinojan Olga on pieteetillä ja sisäistyneesti rakennettu roolihenkilö. Onneton rakkaus ja kaipaus Moskovaan eivät kaipaa esittämistä, kun tuska ja velvollisuudentunto elävät äänenpainoissa ja löytyvät mimiikasta. Bravo!

Olga, rakkaudettomassa avioliitossaan rimpuileva Maša (Tytti Vänskä) ja toiveikas Irina (Saara Jokiaho) muodostavat säkenöivän kolmikon, johon muut henkilöt kiinnittyvät. Mašan puoliso (Jouni Innilä), Andrein vaimo Nataša (Anne-Mari Alaspää) ja ”vara-äiti” (Anneli Karppinen) ja sotilaat ovat valtapelin osallisia, uhrejakin. Ilahduin Jouni Huhtaniemestä, joka teki sotilaslääkärin roolinsa ilman turhaa uhoa.

Näytelmän punaisena lankana tekstin rinnalla kulkevat musiikki, äänet ja huikea visuaalinen maailma. Ne rakentavat vahvan kehyksen draamalle ja ovat yhtä tekstin kanssa. Hilkka-Liisa Iivanaisen sanoittamat ja Samuli Laihon säveltämät laulut saavat ensemblestä voimallisen tulkin.

Kaisu Koposen lavastus on pelkistetty. Venäläinen kartanomiljöö pitsiliinoineen toteutuu näyttämön etualalla, kun rakennuksen kehikko läpinäkyvine seinineen antaa tilaa takanäyttämön oivaltavalle käytölle. Syvyysefekti toimii. Itsenäisen ja samalla kokonaisuutta tukevan elementin tuovat Tuukka Toijanniemen järisyttävän hienot projisoinnit: kuvat kirkastavat näytelmän sisäistä maailmaa.

Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen työryhmineen on vakuuttavasti tuonut klassikkonäytelmän 2000-luvun katsojan koettavaksi. Kolme sisarta on ehjä, koskettava ja kestää huoletta useammankin katsomisen.

Teksti: Anton Tšehov. Suomennos: Martti Anhava. Sovitus: Annukka Kiuru & Hilkka-Liisa Iivanainen. Ohjaus: H-L Iivanainen (vier.). Sävellys: Samuli Laiho (vier.). Laulujen sanat: H-L Iivanainen. Lavastus: Kaisu Koponen (vier.). Pukusuunnittelu: Tellervo Syrjäkari (vier.) Esitysdramaturgi: A. Kiuru. Valosuunnittelu: Jukka Väisänen. Äänisuunnittelu: Mika Filpus. Projisoinnit: Tuukka Toijanniemi. Kampaukset & maskeeraus: Minttu Minkkinen & Suvi Taipale sekä Minna Salenius & Anniina Saari. Rooleissa: Hanna Liinoja, Tytti Vänskä (vier.), Saara Jokiaho, Aaro Vuotila, Anne-Mari Alaspää, Anneli Karppinen, Jouni Innilä, Joni Leponiemi (vier.), Miikka Tuominen, Henri Halkola, Jouni Huhtaniemi.

Uusimmat

Kulttuuri

Jo yli 100 000 silmäparia nähnyt Yösyöttö-komedian

Pesärikko-näytelmä ja Taina Reponen saivat taas kehuja

Kirja-arvio: Nykykirjailijoiden novellit syventävät Väinö Linnan sotaromaanin naishahmoja

Kirja-arvio: Makaaberi aikuisten satu kauneuden kirouksesta

Levyarvio: Julien Baker teki itkettävän kauniin kakkoslevyn

Levyarvio: Verevää pohjoista soundia

Levyarvio: Annie Clarkin kitaransoitto kuulostaa siltä, kuin Loch Nessin hirviö synnyttäisi siilossa

Levyarvio: Perkele 2 sisältää liikaa nostalgiaa

Kirja-arvio: Tutkielma harhapolkujen helppoudesta jää hieman paperinmakuiseksi

Teatteriarvio: Ekologiset kauhuskenaariot ovat yhä ajankohtaisia ja vetoavat näytelmässäkin tunteisiin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.