Tuomo Mäkynen "lotkottelee" huolellisesti entisöidyllä vuoden 1966 Mersulla – katso kuvasarja

Vuoden 1966 Mercedes-Benz on jyväskyläläisen Mäkysen silmäterä.

Autoharrastajille kesä on hienoa aikaa: voi kierrellä mobilistien kesätapahtumissa ja vaihtaa kuulumisia. Jyväskylän Kypärämäessä asuva Tuomo Mäkynen lähtee vaimonsa kanssa kesäkuun alussa Kotkan Kuninkaantien ajoihin.

Alla on hänen itsensä entisöimä vuosimallin 1966 Mercedes-Benz 200D. Mersulla hän on käynyt joka kesä jossakin tapahtumassa. Vuonna 2010 tapahtumia kertyi peräti 20. Vuosi 2010 oli myös se vuosi, jolloin hän voitti museoautollaan mobilistien entisöintilaatukilpailussa kultaa.

– Neljän kymmenyspisteen päähän maksimipisteistä.

Kilpailuun voi osallistua samalla autolla vain kerran.

Automaatioasentajana työskentelevä Mäkynen hankki Mersunsa vuonna 1978 Nurron autoliikkeestä.

– Ei se ollut mikään halpa auto, maksoi 17 000 markkaa.

Silloin sillä oli ajettu 670 000 kilometriä. Mäkysen perheen ajoja kertyi 11 vuoden aikana 300 000 kilometrin verran vuoteen 1987 asti. Sen jälkeen Mäkynen vei auton Pohjanmaalle säilytykseen 17 vuodeksi. Kolme seuraavaa vuotta kävivät Mersun kunnon päälle, sillä ne vuodet se vietti Mäkysen velipojan navetan takana – ja pääsi pahasti ruostumaan.

2000-luvun puolivälissä koittii Mersun uusi alku: Tuomo Mäkynen alkoi veljensä Tarmo Mäkysen kanssa entisöidä autovanhusta. 18 kuukautta meni peltitöihin ja vielä vuoden verran moottorin laittamiseen, verhoiluun ja ikkunoiden asennukseen. Sitten Mersu olikin huippukuosissa.

Mistä tunnistaa, että auto on entisöity viimeisen päälle?

– Maalipinnan tasaisuudesta, esimerkiksi. Jos pohjatyötä ei ole tehty kunnolla, pinta on röpelöinen ja maali on valunut, Mäkynen sanoo.

Ennen uudelleenmaalausta Mäkynen sanoo hinkanneensa peltiä usean viikon verran. Apuna viimeistelyssä on ollut myös yksi hänen neljästä tyttärestään, joka vahasi pienillä sormillaan auton sisäpuolen muovipinnat. Toinen tytär lähetteli isälleen Mannheimista autonosia Saksassa opiskellessaan.

Mäkysen mukaan vaikeinta entisöinnissä on eri osien linjaaminen, niin että ne sopivat yhteen.

– Mitataan tarkasti, sitten hitsataan ja sovitetaan paikoilleen.

Esimerkistä käy vararenkaan pidike, joka alkuperäiskunnossa olleessa Mersussa oli viallinen.

– Pellistä puuttui pieni kohouma, joka piti renkaan takakontissa paikoillaan. ”Uuteen” Mersuun Mäkynen teki kohouman itse.

Myös uuden tuulilasin asennus oli hankala – ensin kaksi tuulilasia meni rikki, sitten Mäkynen osti uuden lasin asennettuna.

Auton uudeksi saattamiseen hän arvioi kuluneen rahaa noin 13 000 euroa. Kustannukset sisältävät viiden varaosiksi ostettujen raatoautojen hinnat.

Mersulla liikenteeseen lähdettäessä Mäkystä aina vähän jännittää, ettei tulisi kolhittua autoa; onhan sen eteen tullut tehtyä tunnontarkkaa työtä. Mersu on myös vähän hankala ajettava.

– 55 hevosvoimaa ja painoa puolitoista tonnia. Eli ei mikään rivakka auto. Sitten kun pääsee isolle tielle, on autolla mukava lotkotella. Kiihtyvyys 0–100 kilometriin on 29 sekuntia, eli reilusti nykyautoja hitaampi.

Mutta mikä saa miehen askartelemaan vanhan auton parissa tyyliin: kaiken pitää olla viimeistä piirtoa myöten täydellistä?

– Olen pikkutarkka ihminen ja varaosamyyjien painajainen. En osta sitä halvinta varaosaa, vaan sen laadukkaimman. Esimerkiksi halvin mahdollinen lokasuoja maksoi 50 euroa, mutta ostin sen parhaimman, joka maksoi 350 euroa.