| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot | Sanomalehti opetuksessa |
|
|
|
Ongelmat ovat jo tiedossa, nyt on tekojen aika
Helsingissä keskiviikkona järjestettävä Itämeren huippukokous on esillä paitsi tärkeiden päämääriensä myös tuoreiden uutisten vuoksi. Ruotsissa on päätetty aloittaa tutkinta maan sotilastiedustelun salaiseen raporttiin perustuvista väitteistä, joiden mukaan Venäjä upotti kemiallisia ja radioaktiivisia jätteitä Itämereen 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua.
Aihe nousee varmasti esille Baltic Sea Action -huippukokouksessa, jonka tärkeintä sisältöä ovat silti kymmenet uudet konkreettiset yritysten, yhteisöjen ja valtioiden sitoumukset Itämeren tilan parantamiseksi. Kokouksen aloitteentekijöitä ja isäntiä ovat presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) sekä Baltic Sea Action Group -säätiön hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin, ja siihen saapuu edustajia kymmenestä Pohjois-Euroopan maasta. Korkea edustus saapuu myös Euroopan komissiosta, sillä Venäjää lukuun ottamatta kaikki Itämeren ympärysvaltiot ovat Euroopan unionin jäseniä.
Kokous on ehdottoman tarpeellinen. Matalaa ja vetensä hitaasti vaihtavaa Itämerta kuormittavat maa- ja kalatalouden ravinnepäästöt ja asutuskeskusten jätevedet. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, jolla öljykuljetuksiin liittyvät ympäristöriskit ovat kaiken aikaa vain kasvaneet yhtä jalkaa liikennemäärien kanssa. Kaikki uudet suurhankkeet kuten Nord Stream -kaasuputki lisäävät Itämeren ympäristökuormaa väistämättä.
Huippukokous on jo saanut kymmeniä sitoumuksia jokaisesta Itämeren ympärysmaasta ja jokaiseen Itämeren suojelukomission Helcomin määrittelemään ongelma-alueeseen liittyen. Osa niistä vaikuttaa suoraan meren tilaan ja osa on välillistä apua Itämeri-työhön. Baltic Sea Action Group seuraa niiden toteutumista. Suomen sitoumuksen julkistaa pääministeri Vanhanen.
Kokous ei lupaile julkilausumia, loppuasiakirjoja, uusia organisaatiomalleja eikä uutta huippukokousten sarjaa. Tavoitteena on mahdollisimman tehokkaan toiminnan synnyttäminen tuomalla eri toimijat yhteen sitoumuksineen. Niiden täyttäminen nojaa julkisen paineen voimaan - julkisesti annetuista sitoumuksista lipsuminen on noloa, sitä nolompaa, mitä merkittävämmästä toimijasta on kyse.
Lähtökohta on käytännöllinen ja hyvä. Itämeri tarvitsee konkreettisia tekoja eikä lisää puheita.
