Nyt on kyllä ihan pakko sanoutua irti Kiekko-Keskisuomalaisen Kaikkien
aikojen JYP –äänestyksestä . Tai ei nyt sentään
äänestyksestä, vaan äänestyskaavakkeen asiavirheistä. En ollut mukana
laatimassa sitä. Ja kyllä, arvoisat kiekkoihmiset, olette täysin oikeassa. Juha
Riihijärvi oli JYPissä nimenomaan laitahyökkääjä ja sama pätee Michael
Nylanderiin. Ja kyllä, Markku ”Ponkke” Heikkisen
nimi olisi pitänyt ilman muuta löytyä esivalintalistalta. Yhden
keskinkertaisen kauden JYPissä pelanneen Martin Cechin (RIP)
nimen sen sijaan olisi joutanut jättää sieltä pois. Jody
Shelleynkin mukana olo lienee vähän yliampuvaa…
Mutta onni onnettomuudessa. Jokaiselle pelipaikalle voi äänestää haluamaansa
pelaajaa, kunhan näkee sen vaivan, että kirjoittaa itse ko. pelaajan nimen
siihen tyhjään lokeroon. Se ei ole iso vaiva.
Asiavirheistään huolimatta äänestys haukkuu ilman muuta paikkansa. Itsekin
odotan tuloksia vesi kielellä. Kuinka paljon tuloksiin vaikuttaa se, että
kyseessä on nettiäänestys? Muistetaanko enää vanhoja partoja? Veikkaisin,
että muistetaan. Suunnilleen vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan
Kiekko-Keskisuomalaisen lukijoista suurin osa asettuu ikäryhmään 25-35
vuotta. JYPin liigataipaleen alkuaikojen ikonienkin siis luulisi saavan
ääniä.
Oma kaikkien aikojen Jyppini on nostalgiaa tihkuva, mutta SM-liiga-aikakautta
korostava. Lisäksi panin painoa jyppiläisyydelle, yhden kauden ihmeet siis
raakkasin surutta ulos. Sama pätee NHL-työtaistelujen aikaisiin
keikkamiehiin.
Maalivahtivalintaa pähkäilin pitkään Kari ”Viljo”
Viljasen ja A-P ”Kenkä” Siekkisen välillä.
Voiton vei lopulta yli 600 liigaottelun Kenkä, joka pelasi JYPin
edustusjoukkueessa yhteensä 13 kautta, niistä 12 liigassa. Pääsarjauransa jo
kaudella 1974-75 Porin Ässissä aloittanut Viljo pelasi JYPissä 11 kautta,
mutta niistä vain kolme liiga-aikana.
Puolustukseen poimin kaksikon Markku Heikkinen-Harri Laurila. Ponkke
oli takalinjojen luotettava herrasmiespelaaja. Pienikokoisena hän ei ollut
mikään höyryjyrä, mutta pelasi äärimmäisen fiksusti ja tuki hyökkäyksiä
älykkäästi. Divari ja liiga mukaan lukien Heikkinen pelasi JYPissä 14
kautta. Tapparan kasvatti Harri ”Hate” Laurila puolestaan pelasi JYPissä
vain neljän kauden ajan, mutta sitäkin tuloksekkaammin. Laurilan tehot 178
JYP-ottelussa olivat 34+75=109. Todellinen täysosuma oli kausi 1991-92,
jolloin Laurila edusti Suomea sekä olympialaisissa että MM-kisoissa ja
valittiin lisäksi SM-liigan parhaaksi puolustajaksi. Suomen olympiaturnaus
Albertvillessä oli fiasko, mutta Prahan keväästä Laurila ja kumppanit
kahmivat hopeaa. Sama mitali oli saaliina JYPin kanssa SM-liigasta.
Jos en olisi raakannut yhden kauden ihmeitä ulos tästä kisasta, olisi
sentterivalintani ollut Lavalin Leijona Eric Perrin. Perrinin kausi
2002-03 oli ylivoimaisesti paras JYP-kausi, mitä minä olen ikinä nähnyt.
Mutta yhdellä kaudella ei kelpaa mukaan. Näin ollen valinta kohdistuu Jari
Lindroosiin, joka on Harri Laurilan ohella ainoa JYPistä
olympiaturnaukseen valittu pelaaja. ”Linkin” kausina 1991-93 johtama ketju,
jossa laidoilla pelasivat Juha Riihijärvi ja Marko Virtanen,
on eräs kaikkien aikojen tasapainoisimpia JYP-koostumuksia. Sen ketjun aivot
sijaitsivat ennen muuta 47 vuotta sitten Pieksämäellä syntyneen
keskushyökkääjän päässä. Liigauransa lähes 700 tehopisteestä Lindroos teki
324 (110+214) JYPin paidassa. 324 pisteellä Linkki on edelleen kaikkien
aikojen tehokkain JYP-peluri. Nykyisistä lähimpänä on Antti Virtanen, jolla
on 243 (100+143) pistettä.
Laitahyökkääjiä ei paljon tarvinnut pähkäillä. Numerot 10 ja 30 eivät roiku
Hippoksen hallin katossa sattumalta. Kaikkien aikojen JYP-kentällistä ei voi
edes kuvitella ilman Pertti Rastelaa ja Risto Kurkista. ”Pepi”
Rastela pelasi JYPin edustusmiehistössä 11 kautta divaria ja kuusi kautta
liigaa. JYPin ensimmäisen liigakauden aikaan 1985-86 iki-JYP oli jo
kolmekymppinen, mutta niin vain mies puristi itsestään ulos vielä kaksi 20
maalin liigakautta – 1988-89 ja 1989-90. ”Rise” Kurkinen pelasi neljä yli 30
maalin liigakautta vuosina 1985-90, kruununa hulppeat 41 reppua kaudella
1986-87. Vielä kaudella 1993-94 tämä ”köyhän miehen Brett Hull” ylsi 21
maaliin. Maan mainioita, laiskanpulskeita maalitykkejä ei enää nykykiekossa
näe.
Se on sääli se.
