Happee, 90 tehtyä maalia, 13 peliä. Classic, 89 tehtyä maalia, 15 peliä. SSV, 62 tehtyä maalia, 13 peliä. Tapanilan Erä, 82 tehtyä maalia, 14 peliä..
Tässä tarinan lähtökohta. Happee tulee todennäköisesti ensimmäisenä joukkueena rikkomaan tämän kauden salibandyliigassa 100 tehdyn maalin rajan. Kuinka se on mahdollista?
Otin nuo muut joukkueet tähän vertailuun siitä syystä, että todennäköisesti tuosta kolmikosta kaksi pelaa tulevana keväänä salibandyliigan loppuottelussa. Eihän se mikään salaisuus/uutinen/ihme olisi. Erä ja SSV pelasivat syksyllä Eurocupin finaalissa vastakkain, SSV oli tuossa ottelussa parempi Santtu Mannerin iskettyä kaikki 6 SSV:n maaleista. Kyseiset joukkueet olivat myös viimekauden finaaleissa vastakkain. Ja Classic kahtena edellisenä keväänä finaaleissa. Kaikissa kolmessa joukkueessa on n. 2 kentällistä nykyisiä maajoukkuemiehiä, siis ukkoja jotka ovat ns. ”kisaringissä” ajatellen tulevia kotikisoja. Kokemus on kuitenkin se joka keväällä ratkaisee tiukat väännöt.
Näissä joukkueissa on siis tulivoimaa vaikka muille jakaa. Miksi kuitenkin Happee on se joka on tehdyissä maaleissa piikkipaikalla?
Happeessa on aina osattu tehdä maaleja. Happeen valmennus on AINA perustunut siihen, että hyökkäyspään pelaamiseen ei tehdä juuri mitään ”raameja”. On ymmärretty se, että liikaa ei voi hyökkäyspelaamista suunnitella. Peliä pitää pelata niillä taidoilla ja pelikäsityksellä mitä kukin kunnianhimoinen hyökkääjähirvi omaa. Liian usein sitä on vain tehty puolustuspelaamisen ehdoilla ja liian usein kohtalokkain seurauksin.
Tällä kaudella tilanne on aikalailla edelliskausien kaltainen. Kauden kynnyksellä kukaan tuskin olisi tällaista tilannetta Happeen kohdalle ennustanut joulutauon ollessa käsillä. Hyökkäyspelaaminen on ollut iloista, luovaa, nälkäistä, taitavaa ja jopa herkullista katsella. Nuorten pelaajien pehmeät kädet ovat saaneet myös valmennusjohdon hieman pehmenemään(HUOM! hieman). Tälläkin kaudella hyökkäyspelaamista on usein tehty puolustuspelaamisen ehdoilla. Yksi asia kuitenkin erottaa nykyHappeen aikaisemmista kausista. Uskokaa tai älkää (huolimatta siitä että Meille on myös tehty eniten maaleja tähän mennessä, 91), Happee on tuon kaiken hyökkäyspelin lomassa pyrkinyt keskittymään myös puolustuspelaamiseen paljon. Ja itse asiassa se on myös koko nykyisen pelisysteemimme perusta ja kehityksen kulmakivi.
Suuri maalimäärä omiin johtuu mielestäni täysin nuoren joukkueen kokemattomuuden puutteesta. Tappiolla ollessamme alamme raivopäisesti luottaa entistäkin enemmän omaan vahvaan hyökkäyspelaamiseemme ja käytännössä silloin unohtuvat kaikki hyökkäyspään puolustuspelaamisen perusasiat, tuki kaverille, paikkaus jos pakki nousee, kentällisen tasapaino.. Näistä asioista hyvänä esimerkkinä kaksi tappiota Seinäjoen Peliveljille(SPV) tällä kaudella. Lyhyesti sanottuna,” silloin kun soi, niin soi huolella”. Tässä vastaus myös siihen miksi Happee on tällä hetkellä tehtyjen maalien ykkönen. Kokeneemmat joukkueet eivät tappiopeleissäkään notkahda ja vaan jaksavat puolustaa ja pitää numerot ”tiukempina” loppuun saakka. Kun keskittyy puolustamiseen, tilanteesta huolimatta, niin silloin myös omissa soi vähemmän ja pelejä on mahdollista kääntää vielä loppusekunneilla voitoksi.
Lauantaina saamme vastaamme yhden noista veikkaamistani mestarikandidaateista. Tapanilän Erä tulee lauantai-illaksi monitoimitalolle testaamaan puolustuksemme pitävyyttä ja jälleen kerran oman maalivahtinsa reaktiokykyä. Tervetuloa paikalle seuraamaan maalintekokilpailua!
Pasi Kotilainen, Happeen edustusjoukkueen valmentaja
