Aion mennä huomenna levykauppaan ja ostaa muutaman äänilevyn. Yksi niistä on
Mastodonin uusi Crack The Skye, joka on ahkeran ennakkokuuntelun (kiitos
vaan Myspace) perusteella lyhyesti sanottuna raskaan rockin mestariteos. Kas
tässäpä pitkästä aikaa bändi, joka on tehnyt selvää jälkeä korvien välissä.
Olen aina karsastanut ”kaikki hyvä musiikki tehtiin sillä-ja-sillä
vuosikymmenellä ja nykymusiikki on perseestä” -kitinää. Se on menneeseen
jämähtäneiden hämyjen höpinää. Myönnän silti, että kaltaiseni alaa työnkin
puolesta seurannut musiikin suurkuluttaja ei enää neljännellä
vuosikymmenellään koe jatkuvia ahaa-elämyksiä.
Olihan se toki ennen vanhaan toista. Ollessani 20-vuotias, eli vuonna 1991,
ilmestyivät samana vuonna mm. seuraavat albumit:
Metallica: Black Album
Pearl Jam: Ten
Nirvana: Nevermind
Red Hot Chili Peppers: Blood Sugar Sex Magik
Guns N’ Roses: Use Your Illusion I & II
U2: Achtung Baby
Van Halen: For Unlawful Carnal Knowledge
Fishbone: The Reality Of My Surroundings
Primus: Sailing The Seas Of Cheese
Ozzy Osbourne: No More Tears
Soundgarden: Badmotofinger
Nuo kaikki löytyvät edelleen hyllystä. Joku voi siellä jo huudella, että mitä
Van Halen tuossa seurassa tekee, mutta satun olemaan aika kova VH-fani, ja
F.U.C.K. on ainakin toistaiseksi bändin viimeinen oikeasti hyvä
studioalbumi. No More Tears taas on Ozzyn soolotuotannon helmiä, ainakin jos
minulta kysytään.
2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on silti ollut sekin musiikillisesti varsin
oivaa aikaa.
Tässäpä nopeasti hatusta vetäistynä, ei-paremmuusjärjestyksessä kymmenen hyvää
kuluvana vuosikymmenenä tehtyä rock-levyä. Siis Mastodonin tuotannon
lisäksi…
Muse: Black Holes & Revelations
YUP: Leppymättömät
Danko Jones: Born A Lion
Turbonegro: Scandinavian Leather
System of a Down: Toxicity
Opeth: Watershed
Airbourne: Runnin’ Wild
Audrey Horne: Le Fol
Rammstein: Mutter
Queens of the Stone Age: Songs For The Deaf
Äh, näitähän löytyisi vaikka kuinka paljon, kun vain muistaisi.
Nähtäväksi jää, minkälainen on 2010-luvun saldo. Kovin hyviä ennusmerkkejä ei
ilmassa ole. Kuka artisti enää viitsii käyttää aikaa ja rahaa tehdäkseen
albumikokonaisuuksia, kun jengi ei osta levyjä vaan imuttaa kaiken netistä.
Tai sitten yleisö maksaa enintään pienen kuukausimaksun Spotifyn kaltaisiin
kuuntelupalveluihin, joista löytyy miljoonia biisejä. Ja jonka tuotosta
musiikin tekijöille lohkeaa vain pieni murunen.